Enemmän kuin ystäviä

Kappale 58

Samana iltana Harry, Hermione ja Pansy lähtevät vaeltamaan kohti metsää, jonne Sirius mahdollisesti pakeni.

Huoli Harryn isästä kasvoi, kun kaikki tajusivat, ettei Sirius ole koskaan aiemmin astunut jalallakaan mihinkään metsäisempään kuin puiston istutettu nurmikko.

Hermione johtaa porukkaa.

"Harry, jos nyt rehellisiä ollaan sun isä ei oo ok."

Pansy nyökkäilee myöntyväisenä. "Jep."

"Sulla oo mitään varaa sanoa.", Harry tokaisee Pansylle, joka siirtyy joukon viimeiseksi nyyhkyttäen.

He saapuvat suuren kuusimetsän laidalle kumisaappaat jaloissaan, ja tuijottavat sitä hiljaisina.

"Sillä älykkyysosamäärällä Sirius on kyllä eksynyt jo. On mennyt kohta melkeen 4 tuntia siitä kun se karkasi."

Harry ei kuuntele enempää, vaan hyppää ojan yli, Hermione perässään.

Pansy ottaa suuren vauhdin, mutta juuri ponnistushetkellä kivi muljahtaa hänen nilkkansa alla.

Tyttö lentää ojaan tuplavoltilla, naama likaista vettä kohti, ja alkaa hukkumaan.

"HYVÄ LUOJA!", Hermione kiljahtaa rynnäten heti pelastamaan tätä.

Potter istahtaa kivelle, ja kaivelee kinkku-juusto voileipänsä repusta.

Sitten puskasta kuuluu rapinaa.

Hän pompahtaa täysiä ylös, ja perääntyy hitaasti.

"Harry? Psst, Harry! Mikä siellä on?"

Harry yrittää nähdä mikä puskassa ryömii, mutta näkee vain jotain tumman ruskeaa ja karvaista.

Pansy saa sydänkohtauksen. "Eihän se ole karhu?! Hass, juokse!"

"Se on vain jänis."

Tytöt kampivat ojasta ylös, ja porukka jatkaa matkaansa.

Pansy saalistaa jäniksen, ja laittaa sen nukkumaan reppuunsa pehmeään huiviin käärittynä. "Kauniita unia Puppe.", hän lepertelee lempeästi. "Pansy mamma pitää susta niiiiiiin hyvää huolta."

Syvemmälle metsään päästessään, myös ilta alkaa hämärtyä, eikä kukaan ollut muistanut ottaa taskulamppua mukaan.

"Eikö kukaan ottanu edes tulitikkuja?", Hermione kysyy turhautuneena, kun koko metsä oli jo pimentynyt.

"Mä laitoin ne varmasti tänne Pansyn reppuun.", Harry vastaa ja nappaa sen maasta.

"IRTI SIITÄ POTTER!", tyttö huutaa paniikissa, "ÄLÄ KOSKE MUN REPPUUN!"

"MIKS SE SÄTKII?!"

"PANSY MITÄ SULLA ON SIELLÄ?!"

Pansy alkaa itkemään. "EI MITÄÄN, USKOKAA JO!"

Harry avaa repun ja kurkkaa sinne. "Pansy, mitä aktuaalista helvettiä?", hän sanoo pettyneenä. "Mistä vitusta sä oot hommannut jäniksen?"

Tyttö nyyhkyttää lohduttomasti. "Mä oon aina halunnut pupun..."

"Voi rakas sä saat kyllä pitää sen.", Hermione lohdutti tyttöystäväänsä, halatessaan häntä.

Aikaa ei ollut kuitenkaan tuhlattavaksi, joten Harry, Hermione, Pansy ja Puppe jatkoivat matkaansa huudellen Siriuksen nimeä.

Oli jo melkein yö, eikä Siriusta näkynyt missään.

"Se on nyt lopullista. Olet isätön, Harry Potter.", Pansy toteaa.

Samalla hetkellä pieni valo kajastaa puun takaa, kun sen oksat heilahtavat tuulen mukana.

Nelikko löytää Siriuksen lämmittelemästä säälittävän nuotion äärellä. Hänen naamansa on likainen ja hiukset takussa.

Kun lapset lähestyvät häntä, mies alkaa murista heille.

"Grrrr, pois mun reviiriltä saastaiset kaupunkilaiset! Ette tiedä luonnosta mitään. Minä olen luonnonlapsi, metsän erakko... eläin, alfauros-"

"Iskä, ihan vitun oikeesti.", Harry puhahtaa.

Sirius nousee seisomaan ja pyyhkii vaatteensa roskista. "Mennään kotiin.", hän sanoo kasuaalisti. "Käydään matkalla kaupassa. Haluan Mentoksia. UU PUPU. Mistä sait sen?"

Pansy tuijottaa häntä hämmentyneenä ja osoittaa metsän suuntaan. Sirius nyökkää. "Upeaa."

Viisikoksi muuttunut joukko saapastelee metsän halki, pysähtyy Alepassa, ostaa sieltä herkkuja, ja käppäilee sitten kotiin.

Sirius kaivaa avaimet puoliksi repeytyneestä taskustaan ja avaa oven.

"Tervetuloa kotiin!"

Kun kaikki ovat päässeet sisälle, ja ovi on suljettu, Harry kaivaa kaapista heidän edesmenneen koiransa talutushihnan ja kaulapannan, ja kiinnittää ne Siriukseen. Hän kuljettaa isänsä olohuoneeseen, ja lukitsee kiinni sohvaan.

"Pysyt siinä kunnes isi tulee kotiin."

Sirius ulvahtaa surullisesti, ja menee kerälle lattialle nukkuakseen.

OMG OONKO KERRANKI AKTIIVINEN

no idea missä vaiheessa siriuksesta tuli vajaaälynen mut joo