Enemmän kuin ystäviä

Kappale 3

Dracon eteen kävelee pieni ruskea kissa. Hän kumartuu rapsuttamaan sitä.

"Onko tää teiän?" Potter nyökkää hänelle. "Mikä sen nimi on?"

"Porkkana." Draco purskahtaa nauruun.

Harry katsoo häntä närkästyneen huvittuneena. Hän tulee Dracon luokse ja nappaa kissan syliinsä. Silloin tämä puraisee Dracon sormea.

"Ai saatana!" Hän huudahtaa katsoen peukaloaan josta vuotaa verta.

"Anteeks ihan kamalasti!" Harry pahoittelee ja heittää kissan maahan.

Tämä lähtee juosten heidän pihaansa. Potter ottaa Dracon käden omaansa ja katsoo sitä. Draco hymyilee hieman, hän ei tiedä miksi.

"Tää kannattis varmaan puhdistaa... Sori."

"Ei se mitään. Kissahan se vaan on." Molemmat naurahtavat kömpelösti.

"Me voidaan käydä peseen se sisällä, ja mä voin antaa sulle laastarin.

Harry johdattaa Dracon sisälle. Kodin sisustus miellyttää hänen silmäänsä. Draco hymyilee hieman eteisen lipaston päällä oleville Harryn vauvakuville.

Poika ohjaa Dracon istumaan kylpyhuoneessa olevalle jakkaralle. Tämä lähtee muualle, ja Draco jää istuskelemaan siihen. Hänen olonsa on... kummallinen. Hän on Harry Potterin kotona, juuri nyt, ihan oikeasti. Potter ilmestyy vessaan desinfiointiaineen ja laastarin kanssa. Hän painaa vanulapulla haavaa. Se kirvelee.

"Vittu ku kirvelee!" Draco vaikeroi purren huulta.

Harry nauraa hänelle. Hän kiepauttaa laastarin sen ympärille ja heittää roskat roskakoriin.

"Kiitos." Draco hymyilee hänelle.

"Mä oon tosi pahoillani, oikeasti. Ei se yleensä pure ketään, Porkkana on kiltti."

"Ei se haittaa, oikeesti."

"Nyt kun mä pelastin sun hengen, lupaaks sä olla kertomatta kellekkään siitä kuvajutusta?"

"Ehkä... voitko sä oikeesti kertoo?" Hän anelee venyttäen viimeistä sanaa liioitellusti. "Hetkonen, kyllä mä oisin ilman apuaki pärjänny!" Harry nauraa hänelle.

"Sä näytit siltä että sä pyörryt."

"En näyttänyt!"

"Näytitpäs!"

"Mä niin tapan sut!" Harry lähtee jo juoksemaan häntä karkuun.

Draco seuraa sen enempää ajattelematta tätä portaat ylös huoneeseen. Hän avaa oven, ja näkee pyöreän ikkunan, sängyn, kirjoituspöydän, lipaston, ja paljon kasveja ja valokuvia seinillä. Hän arvaa sen olevan Harryn huone. Draco astuu peremmälle.

"Onko tää sun huone?" Harry nyökkää.

"Ei se kauhean kummoinen ole, mutta kelpaa."

"Mun mielestä tää on ihana!" Draco huudahtaa, mutta ei tajua sanoneensa sitä ääneen.

Hän ajattelee hetken, sitten katsoo Harryä. Tämä hymyilee. Draco tuntee, kuinka hänen puhelimensa värisee farkkujen takataskussa. Hän ignooraa sen täysin ja katselee ympärilleen.

"Etkö aio vastata?" Harry kysyy hämmentyneenä.

"En, se on varmaan äiti joka miettii minne oon jäänyt."

"No eikö sun kannattas sanoa sille?"

"No sitte se käskis mun tulla kotiin." Hän ei taaskaan tajua, sanoneensa tuota.

"Ai sä et halua lähtee?" Harry virnuilee.

Draco kohauttaa vain harteitaan ja istuu sängynlaidalle. Harry näyttää taas hieman hämmentyneeltä, mutta istahtaa toiselle puolelle. He katsahtavat toisiinsa.

"Tehäänkö jotain?" Draco ehdottaa.

Harry tuntee olonsa erittäin, erittäin hämmentyneeksi. Eivät he enää Dracon kanssa vihaa toisiaan, mutta eivät he ole ystäviäkään. Malfoyn seura tuntuu kuitenkin hyvältä. Hän vaikuttaa todella kivalta tyypiltä.

"Mitä sä haluaisit tehdä?" Draco pohtii hetken.

"Pelataanko jotain?" Harry kohauttaa harteitaan vastaukseksi.

"Osaatko sä pelata NHL:lää?"

"Tietty osaan!" Draco huudahtaa.

Harry kävelee pleikkarin luokse ja laittaa levyn sisälle. Hän ottaa molemmille ohjaimet. Hän istuu takaisin Dracon viereen. He aloittavat pelaamaan, molemmat edelleen hieman hämmentyneinä toistensa seurasta.

"Fuck you! Fuck you and fuck you, you motherfuckers!" Draco raivoaa pelaajilleen, kun Harry tekee maalin.

"Eihän se niitten vika ollut." Hän hymähtää vihaisena ja jatkaa peliä.

Draco taklailee Harryn pelaajia kokoajan, saaden tämän nauramaan. Heillä on molemmilla tosi hauskaa. Hän on johdolla 5-4 kun peli vihdoin loppuu. "WOHOOO!" Draco huutaa iloisena ja hyppää pystyyn. Harry nauraa hänelle taas. Molemmat jähmettyvät patsaiksi, kun ovelta kuuluu avaimien kilinää. Harry katsoo Dracoa räpsytellen silmiään. Hän laittaa sormensa suunsa eteen, käskien Malfoyn olla hiljaa.

"Harry! Olen kotona!" Remuksen ääni kantautuu eteisestä. "Onko sulla joku kaveri, kun täällä on toiset kengät ja skeittilauta?"

Harry vilkaisee Dracoa, joka pidättelee kaikin voimin nauruaan. Hänellä ei ole hajuakaan, mitä vastaisi isälleen.

"Harry! Oletko sinä täällä?"

"Joo joo..."

"Kuka sun kanssas on?" Harry ei taaskaan tiedä mitä vastata.

Remuksen askeleet kuuluvat portaissa. Molemmat pojista menevät ihan paniikkiin. Oven kahva käy. Remus ilmestyy siihen, katsoen molempia hassusti.

"Ai... hei, Draco. En tiennyt että te-"

"Siis Porkkana puras Dracoa, ja sit mä annoin vaan sille laastarin."

"Ai Porkkana puri Dracoa? Anteeksi kauheasti! Mutta- mitä Draco teki täällä?"

"No tuota... se kai asuu tääl päin?"

"Harry, muista, ihmisiä kutsutaan 'häneksi', tuo on epäkunnioittavaa... No mutta niinpäs muuten asutkin, en muistanutkaan. Jatkakaa vain pelaamista. Olettehan te syöneet välipalaa?"

Pojat vilkaisevat taas toisiaan yhtä hämmentyneinä kuin tunti sitten. "Kello on kuitenkin jo viisi, niin mä varmaan voisin muutenkin mennä. Oli kiva pelata Harry, pelataanhan joskus toistekki?" Harry katsoo Dracoa silmät pyöreinä.

"Siis, joo tietenki. Mullaki oli kivaa."

"Hyvä. Ja kiitos laastarista. Mä meen nyt, moi!"

"Mä voin kyl saatella sut ovelle."

He kävelevät yhdessä takaisin eteiseen. Draco vetäisee tennarit jalkaansa ja nappaa skeittilaudan.

"Moikka, nähään huomenna koulussa."

"Juu, nähään."

Poika sulkee oven perässään, ja Harry jää seuraamaan ikkunasta, kun hän rullaa skeittilaudallaan pois. Hän kävelee jääkaapille. Remus istuu pöydän ääressä puhelimellaan. Hän katsoo Harryä epäröiden.

"Ai te olette nyt kavereita Malfoyn kanssa?" Harry nyökkää nostamatta katsettaan. "Ei mua haittaa, ei tietenkään! Hän on oikein kiva nuori mies, ei yhtään ole tainnut tulla isäänsä."

Harry nappaa kaapin perältä löytyvää pizzaa ja istuu isänsä viereen pöytään.