Enemmän kuin ystäviä

Kappale 29

"Okei, eli nyt, kertaus. Kukaan ei saa tietää... kaikki pidetään salassa." Pansy sepittää bussissa, istuessaan poikien välissä.

Draco nyökkää.

Ensimmäisellä tunnilla pojat pysyvät visusti erossa toisistaan, Hermione ja Pansy heidän välissään. Molemmat naputtelevat jalkaansa lattiaan hermostuneina, aina pikaisesti toisiaan vilkuillen.

Liian moni tyttö, poika, aivan kaikki ovat tulleet juttelemaan Dracolle, mielessään jotain ihan muuta kuin ystävyys. Harry tuntee selvää kateutta ja mustasukkaisuutta.

He kävelevät kahdestaan seuraavalle tunnille. Poikien välillä vallitsee kiusallinen hiljaisuus.

"Kaikki näyttävät pyrkivän housuihisi." Harry tokaisee silmiään pyörittäen.

Draco naurahtaa hermostuneena eikä vastaa. Harry vilkaisee poikaystäväänsä suu mutrussa ja kääntää katseensa jalkoihinsa.

Kolmelta Sirius odottaa jo parkkipaikalla ja nappaa Harryn, Dracon sekä Pansyn kyytiin. Hän hymyilee kolmikolle leveästi.

"No, mites ensimmäien päivä meni?"

"Hyvin." Pansy hihkaisee.

Tyttö katsoo Dracoa ja Harryä, jotka ovat pujottaneet sormensa tiukasti yhteen. Hän hymyilee. Harry laskee päänsä nojaamaan Dracon olkapäähän. Malfoy silittää vapaalla kädellään tummia kiharoita, itsekin hymyillen. Nyt Harrykin hymyilee.

Illalla Harry makaa jälleen kippurassa Dracon sylissä. Tämä hieroo hellästi hänen kättään. Potter kääntää katseensa Dracon kasvoihin.

"Olipas hankalaa... olla erossa." Malfoy sanoo.

"Ei edes."

"Ai." Hän punastuu nolona ja kääntää katseensa.

Muutaman viikon jälkeen esittäminen tuntuu molemmille jo rutiinilta. Draco huomaa Harryn olevan etääntyneempi myös kotona. Hän antaa vain yhden iltahalin ja -pusun, ei muuta.

He makailevat vierekkäin, tehden läksyjä. Draco yrittää saada Harryn huomion, mutta tämä on täysin syventynyt fysiikan läksyihin.

"Harry, kuunteletko sinä?"

Poika nostaa päänsä. "Ai häh?"

"Onko sulla jokin hätänä?"

"Ei. Miten niin?"

"Mä en muista millon viimeksi sä olisit edes puhunut mulle, muusta kuin koulusta."

"No mistä muusta vain kaverit puhuisikaan. Eihän me olla muuta, muistatko?" Draco tuntee vihan läpäisevän hänen kehonsa.

"Sitäkö sinä ajattelet?"

"Ai minä? Sä ite sanoit että meidän pitää esittää, ettei meitä ole!"

Draco pakottaa kyyneleensä alas. "Koulussa! Ei kotona, kavereiden kanssa, vittu kaikkialla muualla! Mä yritän vaan suojella meitä!"

"Ellet muista, sä sanoit syyks sille että sä tykkäät salaisuuksista!"

Harry sulkee kirjansa ja lähtee alakertaa kohti.

"Ootko sä urpo huomannu mitä ne opettajat tekee tyttö- ja poikapareille! Ne saa jälki-istuntoa, tyyliin erotetaan pelkästä yhdestä halauksesta muiden edessä! Koko koulu on ihan helvetin homofobinen!"

"Ai nyt mä olen se urpo... sä taidat vaan tykätä siitä huomiosta jokaiselta oppilaalta, kun ne luulee että oot vapaa... haha, haista vittu." Hän pamauttaa oven perässään.

Draco hautautuu käsiinsä huokaisten suuresti. Hän kaivaa puhelimensa esiin, on soittamassa äidilleen olevansa tulossa kotiin, mutta ei päätä alentua siihen. Draco tekstaa Pansylle.

Draco

Voinko tulla teille?

Pansy

Miks?

Draco

Voinko vaan tulla?

Pansy

Riitelittekö te Harryn kaa?

Draco

Joo

Pansy

No tule

Hoidan ensin pari asiaa

Draco

Oon jo matkalla

Malfoy avaa Harryn ikkunan ja liukuu terassin katolle, ja siitä maahan. Hän pyyhkäisee muutaman kyyneleen ja juoksee autolleen.

Harry kävelee alakertaan vihaisten kyynelten valuessa poskilla. Sirius ja Remus odottavat portaissa.

"Te- Harry, riitelittekö te?"

"Antakaa olla."

"Harry kerro meil-"

"ANTAKAA VAAN OLLA, OKEI?"

Aviopari jättävää poikansa rauhaan. He katsovat toisiaan hieman hämmentyneinä, sitten menevät takaisin omien asioidensa pariin.

Täs on nyt vähä lyhyempi osa. Mulla on idea jo mitä haluan kirjottaa nii vien tätä nyt koko ajan siihen suuntaan :)