What's wrong? |Tommi Lalli|

9.Luovuta

-Tommi (takauma)
Olin lähtenyt ulos hieman tuulettamaan ajatuksia. Olli oli yrittänyt kieltää, koska olihan minulla vielä kepit, mutta halusin vain hetkeksi ulos.

Kiertelin lähellä olevassa puistossa hetken aikaa kunnes istahdin penkille lepuuttamaan jalkaani. Näin kauempana kaksi tutun näköistä miestä, jotka juttelivat ja vilkuilivat minua vähän väliä. Päätin vain ignoorata nuo ja katselin vain nättiä puistoa. Yritin miettiä mistä tunnen nuo kaksi miestä mutta en todella muista tavanneeni heitä ainakaan lähipäivinä.

Kerkesin hetken aikaa istuskella penkillä, kunnes nämä kaksi miestä tuli eteeni seisomaan. Koitin nousta ylös ja vain lähteä mutta toinen heistä tönäisi minut takaisin penkille. Löin kyynerpääni ikävästi penkkiin ja vingahdin hieman. "Vittu sä oot kyllä heikko. Ihmekkään kun kukaan ei oo sua täällä nyt auttamassa" toinen miehistä naurahti. Katselin ympärilleni ja tosiaan kukaan ei tuntunut edes huomaavan mitä minulle tehtiin. "Sä oot kyllä lihonnu viime kerran jälkeen. Onko joku väittäny sulle että olisit muka hyvännäköinen?" Mies kysyi. Hän otti kiinni paidastani ja veti minut lähelle itseään. Silloin häntä vähän lyhyempi mies tuli ja nosti hihaani josta valui jo valmiiksi verta hieman. "Oot ruvennu viilteleenki. Vittu miten säälittävää" Mies naurahti jälleen. "Älä huoli me kyllä hoidetaan sulle fyysistä kipua" mies kuiskasi korvaani.

timeskip

Makasin puistossa eikä kukaan tuntunut edes huomaavan minua, mutta silti tunnen kaikkien arvostelevat katseet itsessäni ja kuulen kuinka joku kuiskisi aivan korvani vieressä. Olin aivan veressä ja naamassani oli mustelmia. Luovuta.. ei Ollikaan sua kaipaa. Kuulin jostain aivan vierestäni. Kääntelin päätäni joka suuntaan ja tuntui siltä kuin koko maailma kaatuisi päälleni.

-Olli (Nykyhetki)
Katsoin maassa itkevää Tommia säälivästi ja koitin saada hänet rauhoittumaan. Hän vain huusi ja itki maassa sekä käänteli päätään vainoharhaisesti. Joku ohikulkija oli tullut paikalle kysymään tarvitsisinko apua mutta vastasin vain kohteliaasti, että eiköhän tämä tästä.

Talutin Tommia autolleni, samalla kun hän mutisi hiljaa itsekseen. Avasin pelkääjän paikan oven ja pistin Tommin istumaan siihen. Autoin tälle turvavyön ja tämän jälkeen paiskasin oven kiinni. Kiersin kuskin puolelle ja avasin oven. Katsahdin Tommiin huolestuneena ja silitin tämän veristä poskea. Tommi oli jotenkin aivan omissa maailmassa enkä tuntunut saavan häneen mitenkään kontaktia. Tuntui kuin hän ei edes kuulisi mua tai näkisi.

Päästiin juuri kerrostalon eteen missä Tommi asuu. Nousin autosta ja menin auttamaan Tommin myös ulos autosta. Talutin tuota pidempää miesti kohti rappukäytävään vievää ovea samalla kun koitin kysellä tämän vointia. Ei varmaan tullut kenellekkään yllätyksenä, että hän ei voinut hyvin. Sain vihdoin Tommin ovesta sisään ja menin painamaan nappia, että hissi tulisi alimpaan kerrokseen. En todellakaan ole raahaamassa tuota miestä neljänteen kerrokseen. Vaikka Tommi on nyt viimeaikoina laihtunut todella paljon ja ei paina melkein mitään silti hänet on todella vaikea saada rappuset ylös.

Hissi päästää raivostuttavan äänen merkiksi siitä, että olemme saapuneet neljänteen kerrokseen. Ovet aukeavat ja rupean raahaamaan Tommia kohti hänen asuntonsa ovea. Kaivan taskuistani avaimia, mutta silloin Tommi pistää kädet korvillensä ja rupeaa toistamaan samaa sanaa monta kertaa. "Hiljaa" .

Avasin äkkiä oven ja työnsin Tommin asuntoon sisään. "Hei, shhh shh kaikki on hyvin. Se on vaan minä, ei oo mitään hätää" hyssyttelin. Tuntui ettei siitä ollut mitään apua ja hetken päästä olin jo lattialla Tommi sylissä kun hän itki hysteerisesti. Edelleen hän käski jonkun olla hiljaa. Aloin todella olla huolissani hänestä. Otin kiinni Tommin poskista ja pakotin hänet katsomaan minua silmiin. "Tommi rakas kaikki on hyvin. Ei ole mitään hätää, kato mua ja nyökkää mulle, että sä ymmärsit" sanoin rauhallisesti. Tommin silmät vaeltelivat ympäri mun kasvoja, mutta lopulta sain nyökkäyksen. Otin Tommilta kengät ja ohuen ulkotakin pois, jonka jälkeen autoin hänet vessaan.

Otin vanulappuja ja puhdistusainetta. "Tommi tää voi kirvellä, mutta koitetaan olla nopeita niin pääset sitten lepäämään. Käykö?" kysyin samalla silittäen varovasti tuon poskea. Sain pienen nyökkäyksen vastaukseksi jolloin aloitin putsaamaan tämän kasvoja varovasti. Minun kävi Tommia niin sääliksi. En kestänyt katsoa häntä tuossa tilassa. "A-anteeks" Tommi mutisi hiljaa. "Hei rakas, ei sun tarvi pyytää mistään anteeks. Oon onnellinen, että oot nyt turvassa täällä" sanoin tuolle itkuisalle poikaystävälleni. Tommin pää nuokkui puolelta toisella ja koitin saada tämän kasvot vaan nopeasti putsattua. Tämän jälkeen vein hänet sänkyyn lepäämään. Peittelin tuon nallekarhun ja annoin pienen suukon tuon otsalle. Voi kun hän toipuisi tuosta...