1 Bändi, 4 Tarinaa (1) [VALMIS] ✔️

Painajainen vai unta? (7/7)

Sairaala // Niko:

Olimme kaikki just päästy sairaalalle ja Joonaksen luokse. Kun me muut oltiin päästy kotiin, oli Joonas jäänyt yksin tuohon isoon huoneeseen, oltiin oikeestaan pyydetty että meidän yksityisyys säilyy, koskaan ei tiennyt kuka halusi rahaa siitä että antoi jonkun uutisen lehdelle.

"Joonas aika herätä.." Aleksi sanoi
"Joonas, herätys pörröpää.." Tommi sanoi
"Jos sä et nyt herää, puhkon sun autosta renkaat ja.." Olli aloitti mutta jätti kesken
"Miks toi kuulosti tutulle.." Aleksi kysyi

Joonas:

Olo oli jotenkin rauhallinen ja levollinen, kaikkialla oli pelkkää valkoista. Jostain rupesi kuulumaan tuttuja ääniä

"Joonas aika herätä.." Aleksi sanoi
"Joonas, herätys pörröpää.." Tommi sanoi
"Jos sä et nyt herää, puhkon sun autosta renkaat ja.." Olli aloitti, Olli perhana turahdin

Ei hajuakaan mitä oli tapahtunut, missä olin ja miksi oli näin voimaton olo. Pakotin lopulta silmät auki, meni hetki totutella kaikkeen valoon..

"Huomenta.." kuului Nikon ääni jostakin
"Vedit sitte kuukauden tirsat.." kuului Joelin ääni
"Sä oot ollu aika kauan sairaalassa.." joku sanoi, en ollu varma kuka, sillå olin sen verran pihalla
"Sairaalassa, mitä vit? Ai saakeli.." turahdin
"Mitä tapahtu?" sain kysyttyä
"Pitkä juttu, kyllä sulle kerrotaan kaikki, kunhan nyt heräät eka kunnolla.." Joel sanoi
"Me luultiin pitkään et täs käy huonosti.." Niko sanoi
"Mut eipä käyny.." Tommi sanoi

Koitin sen verran skarpata ja katsella ympärille, tuttuja naamoja, valkoinen iso huone, paljon letkuja ja johtoja sekä koneita. Taistelin hetken väsymystä vastaan, mutta pian väsymys voitti ja nukahdin uudestaan.

Timeskip, viikko kun Joonas heräsi:

Joonas:

Mulle oli kertottu mitä oli tapahtunut, olihan tuo nyt melkoinen järkytys kuulla että oot maannu tajuttomana letkuissa melkein kuukauden.

Vihdoin minäkin olin pääsemässä kotiin, tai no alkuun menisin vanhemmille koska mun kroppa ei ihan toiminu kaiken tän jäljiltä.

Kaikilla meillä kuudella oli oma työnsä kuntoutuksien kansa, jouduimme perumaan melkein puolenvuoden keikat ja fanit kyllä ymmärsi sen. Eihän kukaan meistä pystynyt normaaliin ihan hetkeen.

Santerille kivasti hommaa, perua ja siirrellä keikkoja, naurahdin. Katselin ikkunasta, satoi lunta, isoja hiutaleita. Hukuin mun ajatuksiin ja mietin mennyttä.

Kuinka onnekkaita me oltiin kun selvittiin onnettomuudesta, kaikki oli elossa ja melkein siinä kunnossa missä oltiin ennen onnettomuutta.

Lopulta tuli tieto että osasyy onnettomuuteen oli keli, toinen syy oli toisen auton hallinnan menetys ja sitten se rysähti meidän kylkeen. Toisen auton kuljettaja oli selvinnyt murtumilla. Että sellanen, joskus elämä vaan heittelee kunnolla, mut onneks nyt oli suunta ylöspäin ja suunta parempaan.

... ... ...

370 sanaa, ennen höpinöitä!

4/4, siinä teille viimeinen neljästä ;)

Oletin että tää on sellanen 5/5, no tästä tulikin sitte 7/7 :o

Tässä ei hirveesti muutoksia ollu, pari huonoa kohtaa jätin pois ja lisäsin erilaisen lopetuksen, muuten tää on lähes samanlainen mitä alkuperäinen.

Kiitos kun luit näitä, toivottavasti tykkäsitte! <3 :)