Tulisydän

4. Ensviikolla uusiks

Kello alkoi lähestyä yhtätoista. Pitäisi laittaa Aleksille viestiä, että tulee hakemaan tai äiti saisi raivokohtauksen, kun mua ei kuuluisi kotiin.

"Mä käyn nopee vessas." Sanoin hiljaa vieressäni istuvalle Anskulle. Vilkaisin vain muuhun pöytäseurueeseen,mutta he eivät tainneet edes huomata minua enää. Kaikki alkoivat olla enemmän ja vähemmän humalassa ja heillä oli aivan omat jutut mistä en ymmärtänyt mitään, joten olin sitten ihan hiljaa tarkkailijana.

"Mä voin tulla mukaa!" Tyttö tarjoutui heti.

"Ei ku oota sä vaa täs, mä tuun iha just." 

Tuo tyytyi nyökkämään ja kääntyi takaisin pöytään päin. Jätin nauravan porukan ja lähdin hoiperrellen etsimään talon vessaa tanssivien ja huutavien ihmisten seasta. Väki tuntui vain lisääntyvän koko ajan. Pari kertaa olin kaatua ihmisten tullessa päälle, tai ehkä ilta oli vain saanut tasapainon tekemään kepposia. Löysin kuitenkin lopulta käytävälle, missä oli valkoinen ovi, ja teksti "wc".

Lukitsin oven ja katsoin itseäni suuresta peilistä. Posket olivat punaiset ja hiukset takkuuntuneet. Irvistin kuvalle ja käännyin nojaamaan lavuaariin, jottei tarvitsisi katsoa tuota punertavaa naamaa. Delillä ei varmaan ikinä ollut tällaisia ongelmia. Kuka tahansa vastaantulija olisi halunnut hänet. Minuun päin ei katsonut kukaan siinä mielessä.

Kaivoin puhelimen taskusta ja etsin Aleksin numeron. Piti varmaan jakaa tuolle sijaintini, koska minulla ei ollut aavistustakaan missä päin olin. Poika katsoi viestin heti ja sanoi lähtevänsä tulemaan. Kiiraltakin oli tullut jotain viestiä. 

"Tehäänks jotai sunnuntaina?"

"Tehää vaa" Vastasin sen kummempia miettimättä.

Keräsin voimani ja uudella tavalla pehmentyneet aivoni ja lähdin takaisin ihmisten sekaan. Olihan tämä oikeasti kivaa vaihtelua, tehdä jotain muuta kuin aina niitä kilttien lasten juttuja. En vain oikein vielä tuntenut kuuluvani porukkaan... Sentään Ansku ja Niso olivat ihania. Deli ja Repe katsoivat minuun nytkin niin kylmästi kun saavuin takaisin pöydän luo, että heihin en uskaltanut vielä hirveästi tukeutua.

"Totaa... Mun pitäs ruveta lähtemää, mun veli tulee kohta hakee..." Sanoin hieman varoen, koska pelkäsin että he alkaisivat heti nauraa tai haukkua kun lähdin jo tähän aikaan. Tai ehkä he luulivat etten pitänyt heidän seurastaan. Totuus taisi olla etteivät he pitäneet minun seurastani... Ehkä he olivat vain iloisia kun lähtisin. Ehkä he tämän jälkeen vain alkaisivat puhua minusta paskaa ja tämä oli viimeinen kerta kun ikinä näin heitä. Joku jännä tunne kyllä kertoi että tämä ei ollut viimeinen kerta. Todellakaan.

"Okei mä voin tulla pihalle sun kaa venaa!" Ansku ilmoitti heti ja pinkaisi ylös tuolista.

"Joo mäki tuun!" Niso liittyi mukaan.

Deli ja Repe jäivät istumaan hiljaa paikoilleen, mutta en uskaltanut enää katsoa heihin tai nuo varmaan tappaisivat minut kylmillä tuijotuksillaan. Seurasin vain Anskua ja Nisoa eteiseen ja ulos viileään kesäiltaan.

"Oisinha mäki voinu heittää sut kotii, tai oisit voinu tulla nukkuu meille jos kotii ei voi mennä kännis...  Et sä kyl ees oo kännis... Millane sä oot kännis? Onks sun vanhemmat kui tiukkoi?" Niso pälätti menemään. Hänen kanssaan oli kyllä hauska olla.

"Öö joo kiitti, mut nii ne on vähä natseja nii pitää mennä kotii..." Sanoin kiertäen muut kohdat tuon puheesta. Helppo kertoa minkälainen oli kännissä kun ei ikinä ennen ole ollut kännissä.

"Älä huoli kyl me tajutaa" Ansku lohdutti. Mietin kyllä että miten, koska Niso veteli ilman päätä tuolla tappomopollaan ja no... Olin itsekin kerran pelastanut Anskun tieltä hortoilemasta, että tuskin heillä nyt kovin tiukat vanhemmat oli.

"Otetaa ens viikol uusiks, sanot että meet vaik Anskulle yöks nii sit ei tarvi lähtee kotii näi aikasi" Niso keksi.

"Joo se ois kyl kiva. Porukat vaan haluis varmaanki tavata Anskun enneku ne päästäs mua yöks teille..." Sanoin häpeissäni. Ihan ala-aste meininki.

"Aa no mut hei mä voin tulla vaik sunnuntaina käymää ja don't worry mä osaan olla ihan kunnolla nii ne saa hyvän kuvan sun seuralaisista." Tyttö vakuutteli ylpeänä.

Meinasin jo purskahtaa nauruun. Ansku olisi kyllä hauska nähdä käyttäytymässä kunnolla. Pikku tee hetki vanhempien kanssa, hienostunutta keskustelua säästä ja opinnoista.

"Mitä te muute opiskelette?"

"Autoalaa" Niso vastasi heti.

"No se ei yllättäny"

"Hius ja kauneusalaa"

Nyökkäsin vaikka olisin luullut että Deli oli ennemmin tuolla alalla. Ei sillä että Anskukaan olisi yllättänyt.

"Entä sää?" Niso kysyi.

"Lukio"

Molemmat repesivät nauramaan ja vieno puna kohosi poskilleni. Niin, minä olin nyt se lukiohikke täällä prooröökisuuamisten joukossa. Tosi kivaa.

Sopivasti Aleksi kaarsi komealla koppimönkkärillään pihaan ja sanoin uusille nauruun kuoleville kavereilleni heipat.

"Moro, nähää sunnuntaina! Huomennaki vois mut sillo saattaa olla vähä krapula nii ei ehkä saa sun porukat iha nii hyvää kuvaa musta..." Ansku selitti ja vilkutti vielä heipat ennen kuin lähti Niso vanavedessään takaisin sisälle.

Katsoin hieman kaihoten heidän peräänsä, mutta olin kyllä helpottunutkin, että pääsin kotiin nukkumaan. Ties minkä alkoholimyrkytyksen olisin saanut jos olisin jäänyt pidemmäksi aikaa.

"Nooni, mites bileet meni?" Aleksi kysyi pilke silmäkulmassaan, kun istuin kyytiin.

"Iha hyvin ne meni, noi Niso ja Ansku on iha hiton mukavia."

"No sehä on kiva"

Tuo katsoi minuun sivusilmällä kuin olisi halunnut vielä sanoa jotain, mutta päätyi vain virnuilemaan. En edes halunnut tietää minkälaista tekstiä sieltä suusta olisi tullut, joten en vaivautunut kysymään.