Hiljaisuus. Ei askelia. Vain tuulenvire yksinään heilutteli kiikkuja. Aurinko valaisi puistoa. Pian maaginen rauha särkyisi puiston tyttäret; tai niin heitä ainakin kutsuttiin, olivat jälleen kerran saapuneet. Juoksivat kilpaa vanhan puiston kiikkuihin. Asettivat pienet takapuolensa keinuvaan lautaan. Vanha kiikku narisi ja nitisi, oliko kiikut tosiaan jo noin ruosteessa? Lapsosia rähjääntynyt punainen kiikku ei haitannut, se vain lisäsi intoa, antoi leikkiin suolan. Vauhti kiikkujen vain kiihtyi ja kiihtyi. vinkunaa, kun keinut menivät edes takaisin edes takaisin. Molemmat halusivat olla nopeampia kuin toinen tai välttää samaa vauhtia. naurua ja kikatusta lasten leikkivien. Temmellyksissä unholaan jää varoitus äidin: "Älä anna vauhdin kiihtyä liikaa", kun paniikki laukeaa. Langat olivat katkenneet. Pudotus. Toiset valot sammuneet. Kaksoset erotettu taivaaseen ja maahan, ilman onnea, ilman toisiaan. Itku, suru, raivo, synkkyys, pelko, suunnaton kaipuu... kaipuu... kaipuu...
KAMU SEDANG MEMBACA
Puiston Tytär
ParanormalOletko kuullut tarinaa kaksosista rajalla taivaan ja maan? Toinen kuollut toinen hengis, molemmat kumminkin yksin. Toisten luokse halajavat, mutta polku vie vain yhteen suuntaan... K13+ ...Päivitän tämän myöhemmin:D...
