Metsästäjät 1 Kaiken Alku

LUKU 1

"HERÄÄ VARJOPENTU!" Aurinkopentu ja Mustapentu ulvoivat.

"Mitä nyt taas?" Varjopentu vinkui. Aurinkopentu oli raapinut hänen selkänsä verille.

"Mennään ulos!" Mustapentu vaati.

"Hei, eihän hoppuilla!" Punataivas murahti astuessaan pesään.

"Voi ei!" Mustapentu vingahti.

"Te tiedätte, että ette saa mennä ulos vielä", Punataivas murahti.

"Varjopentu tule mukaani", hän käski. Pesän ulkopuolella Punataivas kysyi:

"Varjopentu, mitä sinulla on selässäsi?"

"Ei mitään. Kysy Aurinkopennulta, jos haluat tietää", Varjopentu murahti, lähti saaliskuopalle ja otti sieltä muhkean jäniksen.

"KAIKKI KETUT KOKOUKSEEN!" Punataivas ulvahti johtajan kiveltä. Varjopentu jätti jäniksensä pettyneenä ja meni johtajan kiven juureen odottamaan isänsä tylsiä puheita. Hän hieraisi kuonoaan väsyneenä.

"Nyt, kun kaikki ovat paikalla, voimme aloittaa. Tänään saamme kolme uutta oppilasta. Pöllöpentu astu eteeni. Sinä olet nyt Pöllönenä ja oppaasi on Mustaherukka. Sitten Varjopentu, sinä olet nyt Varjonenä ja sinun oppaasi on Pitkäkynsi. Ja Aurinkopentu tule eteeni. sinut tunnetaan Aurinkonenänä ja oppaasi on Lehtisiipi. Valitettavasti Mustapentu ei pääse tänään mukaamme koska hänellä on apinayskä." Punataivas kertoi. Varjonenä ei voinut uskoa kuulemaansa. Hänen veljensä oli kuolemansairas, eikä kukaan ollut kertonut sitä hänelle.

"KOKOUS LOPPUKOON!" Punataivas ilmoitti. Varjonenä juoksi Pitkäkynnen perään.

"Tule jo, Varjonenä! Muuten myöhästyt", Pitkäkynsi naurahti. Kun Pitkäkynsi vain nauroi, Varjonenä oli jo mennyt hänen ohitseen.

"Älä siinä vain naura, senkin pöljä!!" Varjonenä naurahti. Pitkäkynsi aloitti harjoitukset heti hyökkäämällä Varjonenän kimppuun, mutta Varjonenä olikin valmistautunut ja hyppäsi kielekkeelle ja sieltä Pitkäkynnen kimppuun. "Hyvä veto pentu!" Pitkäkynsi haukahti. Varjokynsi vain raapaisi häntä poskelle ja käveli pois. "Älä nyt siittä ota ittees!" Pitkäkynsi haukahti. Varjonenä kääntyi ja hänen hampaansa oli oppaansa selässä. "Mitä nyt! Ei tuo ollut mitenkään pahasti sanottu!" Pitkäkynsi ulvaisi. Ja juuri kun asiat ei vielä huonommaksi voinut mennä orava putosi puusta Pitkäkynnen päähän ja puri häntä korvaan. "Kaikki hyvin Pitkäkynsi?" Varjonenä vinkaisi. "Joo ei! Hae hoitaja tänne ja äkkiä!" Pitkäkynsi vinkui. Varjonenän vihdoin päästyä leiriin hoitaja oli jo ovella. "Lehtisiipi tule apuun! Orava puree Pitkäkynnen korvan poikki!" Varjonenä haukahti. Lehtisiiven ja Aurinkonenän lähdettyä Varjonenän mukaan koko heimo koitti pitää naurua koska se on vain orava, mutta oravat eivät päästä irti ennen kuin hampaat osuvat yhteen, joten kipu on aika iso ja se tekee kipeää, niin naurakaa vain siihen asti, että se tapahtuu teille. Silloin kun he pääsivät paikan päälle, orava oli kadonnut ja niin oli Pitkäkynnen korvakin. "Oletko kunnossa?" Lehtisiipi kysyi. "jotenkin." Pitkäkynsi vastasi täynnä kipua. Aurinkonenä otti lähimmät rauhoittavat yrtit mitä oli ottanut mukaan Lehtisiiven kanssa. "nuo rauhoittavat sinua ja kipuasi sillä välin kun etsin sinulle jotain tuohon korvaan." Pitkäkynsi nyökkäsi. "Missä se orava on?" Aurinkonenä kysyi. Pitkäkynsi näytti hännällään kuollutta oravaa. "Aggressiiviset oravat!" Varjonenä sanoi mielessään.