Metsästäjät 1 Kaiken Alku

Luku 4

Varjonenä nyökkäsi päättäväisesti Punataivaalle. Hän tiesi, että oli aika näyttää Vedenheimon ketuille, etteivät he voisi vain hyökätä heidän reviirilleen.

Koko päivän ketut valmistautuivat taisteluun. He harjoittelivat taistelutaitojaan ja vahvistivat reviirinsä puolustusta. Varjonenä kokoontui sotilaitensa kanssa ja suunnitteli taktiikoita, miten he voisivat pysäyttää Vedenheimon ketut.

Punataivas kokoontui kaikkien ketut ympärille ja piti innostavan puheen. Hän korosti yhtenäisyyden tärkeyttä ja kehotti ketut taistelemaan rohkeasti ja älykkäästi. Heidän oli puolustettava reviiriään ja varmistettava, että heidän perheensä ja saaliinsa olisivat turvassa.

Auringon laskiessa ketut asettuivat strategisiin asemiin reviirin rajalle. Jännitys leijui ilmassa, kun he odottivat Vedenheimon ketutta saapuvaksi.

Yhtäkkiä Vedenheimon ketut ilmaantuivat näkyviin. He olivat suurempi joukko kuin ketut olivat odottaneet. Heidän päällikkönsä, Ruostetaivas, astui eteenpäin ja katsoi ketuja halveksuvasti.

"Te olette heikkoja ja ala-arvoisia. Tämä reviiri kuuluu meille", Ruostetaivas julisti kylmällä äänellä.

Punataivas ei osoittanut pelkoa. Hän astui esiin vastaamaan: "Tämä on meidän kotimme, ja puolustamme sitä viimeiseen henkäykseen asti. Ette tule saamaan meitä antautumaan."

Taistelu alkoi räjähdysmäisesti. Ketut hyökkäsivät Vedenheimon ketun kimppuun, käyttäen opittuja taistelutaitojaan ja nopeuttaan. Varjonenä johti hyökkäystä rohkeasti, kannustaen muita ketuja pysymään vahvoina.

Taistelu oli raivokas ja kaaottinen. Kynnet iskivät, hampaat välkkyivät, ja karvat lensivät ilmassa. Ketut osoittivat urheuttaan ja kestävyyttään, eivätkä antaneet periksi.

Punataivas ja Ruostetaivas kohtasivat toisensa silmästä silmään. He taistelivat ankaran kamppailun, jossa kumpikin osoitti taitonsa ja päättäväisyytensä. Lopulta Punataivas onnistui heittämään Ruostetaivaan kiveä vasten.