Tiedän sen kaiken olevan oma vikani. Tiedän, että jos olisin vain tehnyt sen mitä minun tulisi, ja jättänyt välistä sen mitä minulta ei odotettu, olisin onnistunut.
Mutta kyllä minä yritän. Todella yritän. Kun kerrankin onnistun, se ei riitä.
Tarvitaan enemmän, olet liian vähän, olet liikaa, et ole ollenkaan, yritä edes.
En valita. En voisi. Ei ole syytä, ei olisi.
On turha valittaa totuudesta. Kaikki on omaa syytäni. Tiedän sen. Mutta voi miksi. Miksi pienellä ihmisellä on täällä niin paljon vastuuta. Mitä ikinä teenkin, epäonnistun, yritän, mutta epäonnistun.
Mihin nojaan kun yritän nousta? Mistä otan tukea kompuroidessani takaisin jaloilleni?
Ehkä yrittäminen pitäisi jo lopettaa. Mitä ikinä teen, päädyn taas siihen samaan pisteeseen, josta kaikki alkoi.
Voi kuinka olisin jokin muu, kuka vain, mikä vain. Himmeä tähti taivaalla, lehtikuusen oksa, havumetsän orava, kalastaja Venetsiassa, naapuritalon kiukkuinen setä, huoleton huolellinen.
Onko minusta tähän?
KAMU SEDANG MEMBACA
Ajatuksia vain
NonfiksiTäysin todenmukaisia ajatuksia ei niin onnellisen nuoren, lapsen, ihmisen, tytön, nulikan, tai ihan vain anonyymin henkilön näkökulmasta. Miten vain nimityksestä, mikä sana parhaiten istuu ajatuksiisi. Minusta jokainen kyseisistä sanoista kuulostav...
