Blind Channel - one shots

Kaverin apua vailla - Oleksi

Aleksi
Olen juuri se koulun hiljainen poika, mutta en voi sille mitään. Aina niin hiljaa, mutta välillä niin äänessä kuitenkin. Tosin todella harvoin, harvoin ääntäni koulussa -tai missään muuallakaan- kuulee. Mutta kotona, siellä puhun edes jonkun verran.

Ja siis tosiaan, huomenna olisi ensimmäinen päivä seiskaluokalla ja samaan aikaan yläasteella. Pakko myöntää, että jännittää hieman jo. Ollaan vasta muutettu Vihdistä tänne Ouluun. Niin, siis. Muutettiin porukoiden töiden takia.
- - -
Aikaa on kulunut ja olen käymässä nukkumaan. Nyt se jännitys vasta alkoikin.
- - -
Herään siihen, että äiti silittää selkääni. "Aleksi, alappa herätä.", äiti sanoo. Huokaan. Nousen ja lähden vaatekaapilleni. Otan mustat farkut -skinny jeansit- ja mustan slipknot hupparin. Värikästä, tiedän. Puen päälleni ja haron hiuksiani. Laitan pari sormusta ja kaulakorua. Kipitän portaat alas ja menen keittiöön. Jännitys -ja iso sellanen- valtaa kehoni täysin. "Ota kulta syömistä.", iskä sanoo. "Ömm.. Ei oo oikein nälkä nyt." "Sua jännittää, eikö niin?", iskä arvelee. Hän saa vain epämääräistä muminaa vastaukseksi ja menen pesemään hampaani vessaan. Ei kauaa, ja olen valmis. "Kello alkaa näyttää sen verran, että pitäisi alkaa lähtä. Toki voit kävelläkin, mutta jos kyydin haluut niin tuuppa autolle.", iskä selittää. Seli seli, mä tulen. Haen repun, laitan maiharit jalkoihin ja lähden ulos. Kävelen autolle ja menen pelkääjänpaikalle. Iskä lähtee ajamaan. Tästä meiltä on kai jotain 2km koululle. Mua vaan jännittää tosi paljon. Enkä edes usko, että saisin ystäviä hiljaisuuteni ja ujoisuuteni takia. Eikä, ollaan nyt perillä.
Lähettäkää mulle apua!

"Hyvää koulupäivää iskän rakas, hyvin se menee!", tuo rohkaisee. Hymyilen kiitollisesti isälleni. Hän, vain hän tietää kaiken menneisyydestäni. Edes äitini ei tiedä läheskään kaikkea, vaikka on hänkin minulle rakas. Toisinkun sitten isäni, hän tietää kaiken. No mutta. Nousen autosta, laitan oven kiinni ja kävelen hitaasti kohti koulun ovia. Menen ovien lähellä sijaitsevalle seinälle ja nojaan tuohon. Näen jonkun pojan tulevan luokseni. Shit. Minun onnekseni kellot juuri soivat ja pääsen ekojen joukossa sisälle pakoon tuota poikaa. Tätä juuri tarkoitan sillä, etten saa ystäviä.
Otan puhelimen taskustani ja lähden etsimään luokkaa 113. Mahdotonta, mulla ei oo mitään hajua, että missä se luokka on. Puhelimelta tarkistaessa, että onko luokka varmasti 113, törmään johonkin poikaan. "Kattoisit etees!", tuo huudahtaa. Katson tuota pahoittelevasti tuon lähtiessä pois. Huokaan. No hyvin alkoi tämäkin päivä. Sentään en ole myöhässä, mutta kohta olisin ellen ala lähtä tunnille.

Ei kauaakaan, kunnes olen löytänyt oikean luokan. Nyt vain täytyisi toivoa, että tämä minun luokka olisi kiva. Astun luokkaan ja menen samantien taakse nurkkaan istumaan. Vähän matkan päässä musta on joku kaveriporukka. Ja muuten todella kovaääninen sellanen. Näen tuossa porukassa sen samaisen pojan, johon törmäsin. Tuo vilkaisee minua.
Opettaja tulee luokkaan.
Kaikki hiljenee.

"Voitaisiin ottaa nimikierros, kertokaa siinä samalla jotain teistä."

Vittu, NiMiKiErRoS.

On mennyt jo hetki tässä. "Mä oon Emilia. Rakastan meikkaamista."
Ja tota samaa jokainen tämän luokan tyttö sanoo. Sori vaan, mutta mua ei vois vähempää kiinnostaa. Ollaan jo aika lopussa.

"No oon Olli Matela. Jäin luokalle, joten oisin nyt oikeest kasil. Tykkään soittaa bassoo ja hengaa kavereide kaa.", kuulen sen pojan -Olliksi paljastuneen- kertovan, johon mä sillon törmäsin. Katon tuota tajuamatta, että on mun vuoro.
"Ja sitten vielä Al-Aks-Noniin!", opettaja selittää.
Aleksi mä olen, en Akseli.

"Oon Aleksi.. Muutin tänne Ouluun Vihdistä porukoiden töiden peräs. Mä tykkään tosi paljon musiikista ja soitan pianoo, kitaraa, rumpui, välil laulan, oon alottanu myös harjottelee bassoo ja tykkään myös tehä DJ juttuja.", kerron.
- - -
Pääsin koulusta ja näen ulkona satavan. Perse, mun täytyisi kävellä. Tuo poika, johon silloin törmäsin -nimeltään Olli Matela- tulee luokseni. Katson tuota kysyvästi. "Haluutko mopo kyydi kotii?" "No.. Jos siitä ei oo haittaa, mut etkö sä ois vasta kasil?" "Taidan olla ainut, jolle puhut. Mut mul on erityislupa, tuu.", tuo sanoo.
Toivottavasti en kuole.

Olli
En tiiä miks oon kiltti tolle tuntemattomalle Aleksille..
Se vaan vaikuttaa niin mukavalta, ehkä voitas olla kavereita. Lähetään mopolleni. "Haluutko tulla tekee mun kaa meille läksyt mitä tänää tuli?", tuo kysyy. "Toki, jos vaa jaksan tehä ne.", vastaan. Läksyt eivät ole mun juttu. "Okei.. Mä asun korpinkatu 3.", Allu- hetkinen.. Mikä Allu?.. No jaa. Niin siis, Aleksi kertoo.
- - -
Aleksi
Ollaan oltu jo hetki meillä. Ei me mitään läksyjä olla tehty. Ollaan vaan tutustuttu paremmin. Ei, älkää luulko mitään sellaista, hiton pervot.

"Muuten hei..", Oltsu- mikä?.. Olli aloittaa juuri, kun oon mennyt takas sängylle hänen viereen istumaan. "No?", saan hetken odottaa vastausta. Ollaaks me kavereita?", tuo brune poika kysyy murrosiästä tulleella hieman möreämmällä äänellä. "Ollaan vaan.", hymyilen. Tuo alkaa hymyillä myös.
- - -
On yö, Olli on lähtenyt aikoja sitten.
Katson snäppini ilmoituksia.
*m.olli on lähettänyt sinulle kaveripyynnön*
Alan hymyillä. Olli.
Hyväksyn pyynnön ja laitan naamakuvan Ollille. Tuo vastaa naamakuvallaan.

On mennyt aikaa, kunnes joku tulee laittamaan instassa viestiä.
Ihmetellen menen katsomaan tuon.
"Oot nolo ja ruma, kasva!", ahdistun.
Soitan snäpissä panikoiden Ollille. Tuo vastaa.

"Mitä Aleksi? Ootko okei?", ihana kun huolehtii.. "E en, voitko t tulla hakee t teille.." "Hei, lähen samantien, kaikki on hyvin. Me nähään kohta.", brune sanoo ja lopettaa puhelun.

olli❤️‍🩹

_____________________________
Sanoja n. 850
Joo tosiaan, tää on eka one shot minkä teen koko mun elämän aikana, älkää tuomitko:D.
Tulkaa ihmees kertoo ideoit tähä! Ja umm tää ei nyt varmaa mikää parhain oo mut🤷🏻‍♀️
Pitäkää kiva viikonloppu<3