Blind Channel - one shots

Oo hiljaa hintti - Jorko 1/3

Joonas
Mä heräsin mun vituttavaan herätykseen. Säikähdän myös ihan helvetisti, kun kuulen äitini ovellani. "Mitä sä teet?", tuo kysyy. Olen ihan unissani ja mumisten vastaukseksi: "Nno mä viestittelen"
"Niin mitä teet", äitini nauraa. Sillon havahdun ja alan nauraa itsekin aamuäänelläni. Mitähän vittua taas.

Olin syöny, nyt katsoin vaatteita.
Yhtäkkiä koko vaatekaappini oli lattialla. Oho.
-
Mä kävelen koululle. Perkele sentään, koulu alko tavallista aikasemmin ku meillä on joku saatanan leiri. Kaiken lisäks tuun varmaan myöhästymää ku olin jo kaukana kotoo mut tajusin et kaikki kamat on kotona ja jouduin vielä hakea nekin. Perkele nyt.
Katson kelloa, ja otan muutaman juoksuaskeleen. Mulla ois viis minuuttia aikaa et bussi lähtee. No, sentään olin kohta koululla.
—
Istun bussissa ja katson kärsivänä ulos ikkunasta, johon nojaan. Täällä oikeen annettiin kaikille omat paikat, ettekä muuten arvaa! Kaikista ihmisistä vituttavin: Joel Hokka. Kyllä. Just se, istuu just nyt mun vieressä ja vittuilee jatkuvasti.
Mä en jaksais tota enää kauan. Sen takia laitoinki kuulokkeet ja musiikit täysille. Mua ei kiinnostaisi vaikka koko bussi kuulisi mun musiikit.
——
Oltiin mekin päästy sit perille asti. Joel taas vittuilee sillä, ettei suostu nousta. "Voitko nyt vittu nousta?!", alan menettää hermojani. Hermojani, jotka kestävät kauan, mutta kun ne murskaantuu, ne murskaantuu ja kunnolla. Ja ei, nyt ei olla lähelläkään sitä kunnon murskautumista.
"E, tuu sylist jos noi kiire on.", tuo nauroi. "Vitu hintti", jatkoi tuon kaveri.
Mä sulle hintit näytän, perkele!
Kerta en muuten pääse pois, joudun tehä vaikeimman kautta tänkin. Änkeydyn pois Joelin sylin kautta.
Uskokaa pois vaan, noi kattoo mua vitun hämmentyneinä. Luulivat etten uskaltaisi.
——
Istuin Olli vieressäni nurmikolla.  Kuuntelin, kun Elisa puhui. Se selitti jotain sääntöjä, mut hupsista, ne meni ohi mulla ja Ollilla. Me nimittäin puhuttiin kaikesta muusta ja tehtiin kaikkea muuta, kun kuunneltiin ja keskityttiin. Tunsin vähän väliä Joelin ja sen kavereiden ärsyttävät sekä murhaavat katseet mussa. Hymyilin vain takas, sillä se niitä alkoi ärsyttää. Mähän vain olen ystävällinen!:)

"No nyt sitten saatte tietää huoneparit!", Elisa hihkaisee.
Ei vitun vitun vittu. Voi helevetti. Mä todella luulin, et täällä saa päättää kenen kaa on tai ois ollu yhteiset tilat. Mut ei, kaikki aina niin hirveeks ja kiduttavaks ku mahollista. Sitä ne opettajat aina teki.
"Aleksi ja Olli.", vilkaisen Ollia. Näen Ollin poskilla pienen punan. Tuo tosiaan on Aleksiin ihan kusessa. Virnistän.
"Eemeli ja Amanda", repeän hiljaiseen nauruun. Olli nauraa myös. Amanda on koko luokan nörtein, sen sanon mäki. Kyllä muuten vituttais joutua senkaa samaan huoneeseen, se jumankauta on todella ärsyttävä! No mut, Eemeli on sit Joelin kaveri, jota näyttää vituttavan vähän enemmän.

"Joel ja Joonas"

Sydämeni jättää lyönnin välistä. Oishan se vittu pitäny arvata! Ei perkele, eihän sen kanssa uskalla nukkuu ku ei tiiä herääkö seuraavana aamuna enää?!

Tunnen Ollin katseen minussa. Katson Elisaa tappavalla ilmeellä. "Et jumalauta oo tosissas! En vitus mee ton hintin kaa samaa huoneesee!", Joel huudahtaa vittuuntuneena.
Voi kuule ihanku määkään sun kanssa haluaisin.

Olin meiän huoneessa. Joel katsoi puhelintaan omalla sängyllään. Vilkuilen tuota välillä. Tunnen tuon katseen itsessäni.
"Jo-..", olin aloittamassa, mutta eräs kusipää päätti keskeyttää sanomalla: "Oo hiljaa hintti."
Ahaa.

**************************************
Sanoja: 500.