Tämä luku sisältää paljon väkivaltaa.
Älä lue jos et kestä.
Ja toiseks, tämän luvun AJATUSMAAILMA ON suurilta osin minun,(vaikkakin otin toki taiteelliset vapaudet, en ajatellu muuttumista tiikeriks ainakaan muistaakseni) mutta teot ovat ERITTÄIN kaukana siitä mitä ite tein sillon joskus. Mä pakenin yleensä johonkin nurkkaan X,D
Siinä hän on.
Päätin olla pelkäämättä.
Puristan kättäni nyrkkiin, kuin voisin kerätä sillä tavoin voimaa itseeni.
Kuin voisin muuttua tiikeriksi.
Lopulta kerättyäni tarpeeksi rohkeutta, hyökkään kimppuun.
Mutta se,
miten hän vain ravisti minut irti,
kuin pienen pölyhiukkasen takistaan,
sai minut katumaan.
Tekoani.
Elämääni.
Syntymääni.
Esikoulussa olin...
Ei kukaan.
Sieltä ei tarttunut mitään hyvää mukaan.
Ehkä siksi olen tällainen.
Sosiaalisesti ahdistunut lapsi.
Enkä silloin edes tiennyt, mitä se oli tai että sellainen voisi olla.
Kotona esikouluaikaan olin onnellinen,
olin keskellä ihmisiä, jotka toivat väriä,
valoa,
ja rakkautta elämääni.
En todellakaan tietäisi, miltä rakkaus tuntuu tai mitä se on, jos he eivät olisi rakastaneet minua jo silloin.
Esikoulussa olin keskellä ihmisiä, jotka repivät minut palasiksi sisältäpäin,
veivät värin ja valon,
imivät minusta rakkauden, joka minulle oli lahjoitettu vanhemmiltani,
koska he eivät saaneet sitä mielestään tarpeeksi.
Olin niin sinisilmäinen, etten tajunnut.
He käyttivät minua hyväksi.
Ja kun viimein tajusin, minua ei pompotettu.
Mutta sitten minua ei edes hyväksytty.
Edes opettaja ei pitänyt minusta.
Halusin itkeä joka helvetin ilta sitä,
miten minut unohdettiin.
Kokonaan.
ŞİMDİ OKUDUĞUN
Kaihon Kalvama
Romantizmjatko-osa kirjalle Ihan sama, oot rakas- mee lukemaan se ennenkuin luet tämän Surullisia tapahtumia, ja lopuksi päästään seuraamaan tapahtumia haamun näkökulmasta. älä lue jos et kestä nössö toi oli sit mun huono vitsi
