Luku 2

13 1 0
                                    

Lilyn näkökulma

Aamu valkenee kosteana ja tuulisena. Istun tyhjän sängyn reunalla, Sandra on lähtenyt töihin. Nousen, ja sitten kuulen, kun puhelimeni soi. Äiti.
-Moi? Sanon.
-Sun sisko tapettiin eilen, äiti nyyhkyttää.
-Häh? Sanon. Äiti toistaa. Katkaisen puhelun, ja istun hiljaa pimeässä.
Miksi juuri minä. Miksi juuri minun perheeni. Miksi.

Haluan vastauksen. Päätän lähteä ulos kylmään viimaan. En välitä, juoksen vain. Etsin siskonvaistollani Rachelin olinpaikan, hän makaa liikkumattomana paikallaan jalkakäytävällä. En piittaa poliisinauhoista, katkaisen ne ja menen Rachelin ruumiin luo.

En saa Racheliin enää yhteyttä samalla tavalla kuin ennen, ennen pystyin jopa tuntemaan hänen tunteensa, jos halusin.

Nyt, jos yritinkin, tunsin vain kylmyyttä ja tyhjyyttä.

Yritin vielä saada Rachelin sielun kiinni, jos vaikka saisinkin tietää, missä se oli, tuoda Rachelin takaisin.

Toivotonta, kuin olisin yrittänyt saada villihevosen kiinni vain käskemällä sitä tulemaan luokseni.

Kyyneleet vierivät poskilleni.

Ei ole vaihtoehtoja, minun täytyy löytää Rachel.

Ja tuoda hänet takaisin.

Kaihon KalvamaOnde histórias criam vida. Descubra agora