JEE OON TAKAS TÄÄLLÄ!!!
En ollu hirveen kauaa poissa mut en oo muutenkaan ikinä aktiivinen joten eise kai mitään
Hanin NK
Olimme Felixin talolla kaikki ja jotenkin tunsin kokoajan että joku katsoisi minua. Se oli kuitenkin vain jotain...mutta silti se oli outoa.
"Hei Felix millon ne sun vanhemmat tulee takas sieltä työmatkalta?" Kysyin nopeasti yrittäen saada ajatukset pois siitä miehestä ja oudosta tunteesta.
"Ai öö parin viikon pääst" tuo sanoi.
Nyökkäsin pettyneenä. En siksi että haluaisin olla hänen vanhempien kanssa. Taino tavallaan myös siksi. Olivathan he kuitenkin minulle aika läheisiä.
Mutta myös siksi että Felix ei vaivautunut alkamaan selittää siitä enempää, esim missä he olivat työmatkalla.
Jos se olisi ollut joku muu keneltä kysyin ymmärtäisin, mutta ei ollut Felixin tapaista vastata noin lyhyesti.
Ehkä hänellä vaan on ikävä vanhempiaan ja haluaa olla puhumatta heistä.
Seungmin oli kokoajan vaan hiljaa. Kunnes minä lähdin 'huoneeseeni' joka oli oikeasti vierashuone.
Silloin alkoi kuulua pälpätystä,naurua ja huutoa. Ugh miten rasittavaa!!!
lähdin sitten chanin, minhon ja hyunjinin kanssa jonnekkin vitsin puistoon.
Kävelin sinne pelokkaasti. Yksin oleminen pelotti minua.
Sori, tää on aika lyhyt, mut en vaan jaksanut kirjottaa. Sori jos ei nyt johonkin aikaan tuu mitään jatkoa koska multa SAATTAA mennä motivaatio
YOU ARE READING
han jisunngin elämä
Fanfictionjoo tosiaan tein tälläsen tarinan joskus kauan sitten ja sitä luettiin aika paljon, joten nyt on sitten aika tehä samalla idealla toinenkin tarina :D! toivottavasti tykkäätte ja en tiiä onko tää kokonaan tosissaan
