But boys don't cry?

part 2 " Nokke ja Dansku"

Daniel:

Huusin moikat Noelille ja lähdin itsekkin kävelemään poispäin koulusta. Olin nähnyt Noelin yksin ruokalassa, joten päätin tutustua häneen, vaikka en ole mikään maailman sosiaalisin. Tosiaan kaveriporukastani ovat kaikki joko kipeinä, hammaslääkärissä tai lintsaamassa kotona. Noelilla ei kai ole kauheasti kavereita. Hän on aina omissa oloissaan, mutta vaikuttaa ihan ok tyypiltä.

Huomasin, että puhelimeni oli alkanut soimaan. Sara soittaa. Sara siis on tyttöystäväni. Sara on kyllä ihan mukava, mutta liian pick me. En ole vain uskaltanut sanoa sitä. Kaikki kaverimmekin olettaa että olemme täydellinen pari. Ja niin luulee Sarakin. Mutta jotenki se ei vaan tunnu oikeelta. Sara ei ehkä oo mulle se oikee. Tai siis mä en oo sille se oikee...

Puhelussa: (S=Sara D=Daniel)

S=Moi kulta! Millon tuut koulusta?

D=Kävelen kotiin just nyt, kui?

S=Mul olis vähän suunnitelmia..

D=Sara ei. Mä en halua just nyt.

S= C'moon, älä ny ala jänistää.

D=Sara mä en jänistä, sanoin just etten halua panna sua.

S=Mä oottelen jo sun sängyllä kulta

D= Sara, Mä. En. Halua.  Ymmärrä jo!

S=nähään sitte kun tuut kotiin rakas<3.

*Sara lopetti puhelun*

Ei helvetti nyt taas.. Sara on liian usein tällänen. Jos se sais päättää pantais varmaan joka ilta. Mun on pakko keksii jotain... Mä en voi mennä kotiin just nyt...

(Jälkeenpäin tätä lukua ku kattelen niin mietin vaan että missä mielenhäiriössä mä oon tätäki kirjottanu mut en jaksa muuttaa ni koittakaa kestää😭)

Mietiskelin jonkin aikaa, kunnes keksin. Voisin kysyä Noelilta pääsisinkö hänen luokseen. En jaksa nyt laittaa viestiä, joten päätin soittaa.

Puhelussa:

D: Moi! Enhän häirittee?

N: Et tietenkään, mitäs?

D: No mä vaan mietin, et pääsenks teille niinku nyt. Mä en jaksais mennä kotiin ku tota.... Mun siskolla on kaveri kylässä ja se on ärsytävä..

N: O-okei tuu vaan:). Lähetänkö osotteen?

D: joo lähetä vaan, ja kiitti Nokke!

N: Mikä vitun nokke😭?

D: Noku yritin keksii lempinimen lennosta:D

N: Ookkei, no mut ei siin mitään, Dansku:D

D: Dansku???

N: No haloo ei nokke sen parempi oo senkin apina!

D: Noni apina mä lähen sinne, nähään koht ellen eksy puskaan!

N: No onnea yrittämiseen!

Siis mitä ihmettä? Toinen kerta ikinä, ku juteltiin ja tuntu jo et oltais oltu kavereita vähintään viimeset kaks vuotta.  Tuntuu et meillä klikkas heti. (Kaverillisesti siis!)

Pyörin hetken ympäriinsä kaupunkia kunnes löysin itseni Noelin talon edestä. Se oli kivan näkonen harmaa uudehko kaksikerroksinen omakotitalo suurella pihalla. Koputin oveen ja pian tuo musta kikkurapää saapui ovelle.

-Moro Nokke! Tervehdin iloisesti.

-Moi Dansku! Tääl ei sit oo tällä hetkellä muita kun mä ja Taneli eli meiän koira, Noel ilmoitti.