käärijä x reader

Karvainen syli

Jeren pov:

Edelleen istun sidottuna tuolissa, ja hikoilen voimakkaasti. Kylmä hiki valuu iholta. En tiennyt, että ihmissusia todella on olemassa. Olen hämmentynyt ja sekoamaisillani. Bojan kävi äsken jossain nopeasti ja jätti minut tänne. Yritän tarkastella ympäristöäni löytääkseni tavan päästä irti köysistä. Valaistus on niin heikko, etten erota kunnolla ympärilläni olevia asioita. Käteni tärisee ja hikoaa, kurkkuni on kuiva ja päässäni jyskyttää. Maassa näen jotain kiiltävää, terävää. Siristän silmiäni ja tajuan sen olevan puukko. Mietin hetken, miten saan sen napattua.

Yritän nousta seisomaan ja liikkua eteenpäin tuoli vielä takamuksessani. Onnistun siinä heikosti. Kun pääsen puukon luo, yritän epätoivoisesti kurkottaa sitä kohti käsilläni, mutta tuloksetta. Sitten keksin keinon. Hengitän syvään ja kaadun tahallaan selälleni tuolin kanssa. Näin yletyn puukkoon helpommin. Yritän sidotuilla käsilläni saada sen. Hetken ponnistelun jälkeen puukko on kädessäni. Yritän sahata sillä köyden poikki niin nopeasti kuin mahdollista.

Kuulen ulkopuolella kolinaa ja säikähdän sitä. Sahaan köyttä vielä nopeammin. Y/n:n kauniit kasvot välähtävät mielessäni, ja vahingossa karjaisen ääneen, kun haavoitan käteni. Kolina loppuu, ja sydämeni alkaa jyskyttää sataan. "Perkele", kuiskaan tuskaisena. Toivon, ettei kukaan tule juuri nyt. Askeleita kuuluu yhä lähempää. Yritän olla niin hiljaa kuin mahdollista. Tunnen lämpimän veren valuvan pitkin ihoani, mikä saa minut voimaan pahoin. Kaikki tämä saa minut voimaan pahoin.

Askeleet pysähtyvät oven taakse. Suljen silmäni ja toivon parasta. Hetki kuluu, ja henkilö oven takana poistuu. Huokaan helpotuksesta ja jatkan loppuun asti. Köysi katkeaa, ja yritän haavastani huolimatta irrottaa itseni köydestä voimakkaasti. Huomaan haavani olevan melko syvä, ja se vuotaa edelleen. Olen vihdoin vapaa köydestä. Revin nopeasti palan paidastani ja sidon sen haav

ani ympärille.

Nappaan puukon käteeni ja yritän avata sillä ikkunan parhaani mukaan. Kurkotan katsomaan ulos ja heti alkaa huimata. Emme olekaan aivan alimman kerroksen tasolla. Silti voisin päästä täältä pois. Pääsisin pois täältä, mutta myös elämästäni, jos kaikki menee huonosti. Yhtäkkiä ovi avautuu, ja käännyn ympäri. Bojan seisoo hämmentyneenä. Hän sulkee oven ja tulee lähemmäs. Tartun nopeasti puukkoon ja osoitan sitä häntä kohti.

"Pysy kaukana", murisen.

Bojanin katse kiinnittyy käteeni. Veri tunkeutuu läpi sidetekstiilistä.

"Mitä sinulle on tapahtunut?" Bojan ottaa kolme askelta lähemmäs välittämättä puukosta.

"Et kuunnellut? Lähde pois tai satutat itsesi!" toistan vapisevin käsin.

"Jere, rauhoitu. Minä suojelen sinua!" Bojan katsoo minua huolestuneena.

"SUOJELET??? SIDOIT MINUT TUOLIIN JA JÄTIT YKSIN!!!" karjun purkaen samalla osan vihastani.

"Jere, kuulehan-"

"MISSÄ ON Y/N? TIEDÄN, ETTÄ SE EI OLE LOREEN. LUULETKO, ETTÄ OLEN NIIN TYHMÄ???" menen lähemmäs ja osoitan puukolla Bojanin rintaa, melkein koskettaen sitä.

"Y/n, vai? Hah, se on aina meidän välissämme. Mitä sinä näet hänessä, Jere? Todella? Unohdat helposti kaiken sen, mitä hän on sinulle tehnyt. Hän manipuloi sinua." Bojan selittää tarttuen käteeni, jossa puukko on.

En vastaa mitään, vaan katson häntä murhaavasti silmiin.

"Jere, anna minun vain suojella sinua. Olisit turvassa kanssani. Olet nähnyt, millainen olen oikeasti, ja sen avulla kukaan ei satuta sinua." Bojan ottaa puukon kädestäni ja heittää sen seinään.

"Ei minua tarvitse suojella! Sinä se olet vaaraksi minulle!" Alkaa itkettää.

Hyppään ikkunalaudalle ja hengitän syvään.

"JERE, EI!!" Bojan tarttuu jalkoihini.

"Hyvästi, Bojan", kuiskaan ja repäisen itseni irti hänestä hyppäämällä alas.

Ilmavirta on voimakas ja iskee kasvojani vasten. Tuuli ulvoo korvissani niin kovaa, että Bojanin huudot kuuluvat heikosti enkä kiinnitä niihin suurta huomiota.

Suljen vuotavat silmäni valmiina kuolemaan, mutta karvaiset tassut tarttuvat kiinni kylkiini. Laskeudun maahan, enkä tunne iskua. Olen sylissä. Karvaisen olennon sylissä. Katson ylös ja näen suden leuan alhaalta päin. Bojan pelasti minut. En kuollutkaan.