käärijä x reader

Sinun vankinasi

jere pov :

Heräsin siihen kun tunsin kirkkaan valon silmäluomillani. Avasin silmäni ja huomasin etten ollut kotona. Olin hämmentynyt, joten nousin ylös isolta sängyltä ja katselin ympärilleni... "Mitä vittua" sanoin ääneen kuiskaten sillä tunnistin huoneen... Hetkinen juuri kun tajusin että olin Bojanin huoneessa, kuulin tutun äänen takanani "Heräsitpä sinä aikaisin." Käännyin ja näin pitkän ja vahvan näköisen figuurin edessäni.. "Bojan mitä helvettiä tämä on? Miksi olen täällä ja missä Loreen on?" kysyin hieman vihaisesti "shh, älä ole vihainen haluan vain suojella sinua." Bojan kuiskaa ja pitää olkapäästäni kiinni melkein puristaen, yritin päästä Bojanin otteesta pois mutta hän vain tiukensi otetta olkapäästäni. "suojella minua?" aloin hengittää raskaasti.
"Se on velvollisuuteni" Bojanin silmät välähti keltaisina, ja minä säikähdin.
En saanut sanaa suustani, pystyin vain katsoa häntä silmiin. Kuin suuni olisi liimattu umpeen.

Bojan katsoi minua kuin henkeni olisi hänen varassaan. Yritin vaivihkaa vetäytyä taaemmas, mutta Bojanin ällistyttävän vahva käsi veti minua lujasti itseään päin. "Pitää löytää y/n" yritin sanoa ääni käheänä. Jopa ääneni lähtee tästä ahdistuksesta johtuen.
"Mitä hänestä? Etkö muista että hän oli Loreen?" Bojan tiukensi otettaan niin että se tuntui todella kivuliaalta.
"en usko sinua. En vain usko. Miksi uskoisin? PÄÄSTÄ MINUT IRTI!!!" Tuntui kuin maailma olisi mullin mallin. Yritin riuhtoa Bojanin irti minusta kaikilla voimillani, mutta mikään ei näytä onnistuvan. Minä en riitä, minulla ei ole tarpeeksi voimia tähän. En koskaan ole tarpeeksi...
"Älä yritä päästä pois Jere. Sinusta ei selvästikään ole päihittämään minua" Bojan asetti minut agressiivisesti istumaan tuolille ja otti paksun köyden esiin.

"Olen odottanut tätä todella kauan. Olen odottanut sitä hetkeä, kun voimme olla vain kahden. Että sinä et pääsisi lähtemään luotani.." Bojan selitti sitoessaan minua tuoliin kiinni.
Olin kuin mykistetty, ääneni ei enää pysty tulemaan suustani ulos. Olen niin järkyttynyt ja peloissani. Bojanin sidottuaan minut tuoliin, hän kallistaa tuolia itseään päin jotta kasvomme olisivat lähekkäin.
"Olen odottanut sinua" Bojan katsoo minua suoraan silmiin niin, että kasvomme ovat noin 2cm etäisyydellä toisistaan.

"Jere" Bojan sulkee silmänsä, ja seisahtaa eteeni. Hän katsoo taas suoraan silmiini, ja hänen silmänsä sävähtää taas keltaisina.
"Minun on kerrottava sinulle jotain.."
Hän jatkaa ja riisuu paitansa.
Silmäni avautuu isoiksi, kuin näen hänen rinnassaan arpia.
Sitten, hän huokaisee syvään, ja käy polvilleen. Hän kumartuu maata vasten, ja minun hengitykseni raskaantuu. Noin 10 sekuntia, ja Bojan nostaa päänsä. IHMISSUSI????