• 16v poika Daniel, ruskeat hiukset ja vihreät silmät, muuttaa uuteen kaupunkiin ja menee lukioon. Daniel harrastaa pianon soittoa, vaikka hän ei harrastustaan kenellekkään kerro. Lukion varrella Daniel kokee uusia tunteita, käy bileissä ja jää ajat...
Musiikkia kuunnellessani tekstari pomppasi ruutuuni. Painoin viestiä ja ruutu vaihtui whatsappiin, luin teksiviestin jonka lähetti Karoliina. Siis tyttöystäväni, hän ilmoitteli odottavansa minua jo uudessa kaupungissa ja ei malttanut odottaa näkemistä. Karoliina on yks mun tärkeimmistä ihmisistä tällä hetkellä ja sen tukeminen tähän muuttoon on ollut ihailtavaa, se on saattanut kyllä olla liiankin tukeva, mut voiko koskaan tukee liikaa? Sellanen se vaan on, anyway se on tärkee ja kaunis, en unohda sitä sanaa.
Uudet maisemat näky auton ikkunoista, aurinko säteili huuruseen ikkunaan ja loi mukavia värejä. Talvi oli viimein päässyt Suomeen. Lunta oli tuprutellut ja yllättävästi täällä on aika kaunista. Aattelin tän paikan paljon erillaisemmaks mut ehkä mää totun. En koskaan pidä muuttamisesta, koska se on aina yhtä raskasta, tosin tällä kertaa mulla oli mukana tukeva tyttöystävä. Niin sain asiat järkättyy paremmaks.
Kuulin jarrujen äänet ja auto olikin jo parkkeerannut valkosen omakotitalon viereen, talossa on parveke ja kiva kuisti. Toisaalta muuton hyviin puoliin kuului myös semi hieno talo.
"miltä näyttää Daniel?" kuulinjuurija juuri isäni sanat kuulokkeiteni pauhaavan musiikin läpi. Suljin musiikin ja laitoin kuulokkeet kaulalleni.
"No siis onhan tää ny semi upee", vastasin isälleni ja seisoin siinä vaan tuijotellen taloa.
"Älä nyt siinä vatvo vaan rupea kantamaan tavaroitas sisälle, muuttorekka saapuu varmaan piakkoin", iskä patisti.
Mikäs siinä, hain punaisen matkalaukkuni ja tömistelin ulko-ovelle. ____________________________________ Hiihtoloman jälkeen
Aamuun herätessäni kuulin alakerrasta ulko-oven paiskautuvan kiinni. Tiesin sen olevan iskä lähtemässä töihin. Nousin sängystä ja kävellessäni vaatekaapilleni kaivelin loput unihiekat silmistäni. Vaatteita etsiskellen löysinkin vanhan hupparin, jonka kauan sitten olin saanut joululahjaksi äidiltä, se oli perus tummanvihree eli mun lempiväri. Muistoi alkoi hiipuu mun isoon mieleen kolme tai kaks vuotta sitten, en mää muista. Kuiteski se päivä oli ihan paras. En ikinä unohda äitiä. Nyt nää surulliset ja hempeet muistot kauemmas, täytyy löytää hyvät housut!
Voi perhana ny, koska viimeks me ollaa käyty kaupoil? tarviin lisää vaatteita. Ärtyneisyydessäni otin jotkut mustat lökärit ja puin ylleni. Nää saa ny kelvata. Kävelin alakertaan ja näin lapun keittiönpöydäl. Nappasin lapun käteeni ja luin "Daniel, saavun vasta huomenna kahdelta takaisin kotiin työmatkan takia, muista syödä ja jos ruoka loppuu, jätin 20€ kaupan käynnin varalle. Älä tee mitään tyhmää. -Isäsi Tuomas"
Mitä typerää mä ny tekisin? En oo mikään bilehile. Tongin jääkaappia ja löysin sieltä muutaman annoksen makaronilaatikkoa eiliseltä, kait se kelpaa. Popsin poskeeni ruo'an ja nappasin mukaan mustan reppuni. Puin päälleni vaaleanruskean talvitakin jossa oli mukavat karvat hupussa. Eka koulupäivä, justiisa, kuulostin iha 8-vuotiaalta. Kävelin pitkin katua, joka oli lumen peitossa. Oli varmaan 9 astetta pakkasta ja kylmä viima puhalsi mun poskiin.
Koulussa mua odottikin jo etuovilla Karoliina, se näytti hymyilevän suuresti nähtyään mut. Riensin sen viereen ja annoin pusun poskelle.
"Oon kaivannut sua niin paljon, nyt saadaan viimein alottaa koulu yhessä, se etäsuhde alkoki jo väsyttää", Karoliina mutis nypertäessään kulmakarvojaan.
"kui nii väsyttää?", kysäsin tältä hämmentyny ilme kasvoillani.
"Anna olla, mennään nyt jo sisään, tääl jäätyy", Karoliina vaihtoi aihetta ja kisko mua lukion aulaan.
Jo neljäs tunti oli menossa ja mua väsytti, ravistelin mun hiuksia, nojasin ja aloin keinuttelemaan tuolilla. Meidän opettajan puheesta ei saanut vittu melkeen ees selvää, kun se puhu niin nopeesti. Se selitteli jostain matikasta. En oo pysyny hyvin kärryillä, ku vittu väsyttää. Okei tän selkeesti huomaa et oon väsyny.
"Haha, alkaako nyt jo mennä päreet lukioon, ois kannattanu vaa jäädä sinne alakouluu!" Joku jonne huusi takapenkiltä ja osoitti mua. Se alko nauraa ja muutamat muutkin takapenkkiläiset sen vierestä, muuta luokkaa ei vissii paljoo kiinnostanu. Ymmärsin tavallaan tuon idiootin huudon, mä oon aika lyhyt, 175cm. Se sai mut näyttää joidenkin muitten vieressä kääpiölle. Mut silti en vaan istunut vaan halusin et tekisin vaikutuksen luokkaan.
"Aijaa, katoppa sun alakertaan, tais jäädä millikiituriks päiväkodista. Naiset pysyy kaukana", huudahdin takaisin virnistäen. Helppo myöntää, ettei parhaimpia servejä mitä oon yrittänyt.
Blondille pojalle nous vituttavan näköne ilme kasvoille, se näytti kun se haluis hakata mut. Ei mua sillee kiinnostanu, ainaki ymmärsi, etten oo mikää pelkuri, joka antaa toisten huudella.
Tunti viimein loppu, pakkasin repun ja heitin olalle. Tunsin jonkun käden mun olkapäällä poistuessani luokan ovesta. Se oli se sama poika tunnilla joka auko päätään.
"Mitä vittu haluut?" Myrähdin ja läimäsin sen pojan käden pois.
"Jutella tietty, mennään tonne vähän syrjempään", se puski mua eteenpäin yhteen nurkkaan. Aikooko se hakata mut oikeesti? Aloin vähän hermostumaan mut olin valmis puolustautuu ja vetää myös nyrkillä naamaan. Oltiin nyt sen käytävän nurkalla, se laitto kätensä mun kaulalle ja työnsi mut seinää päin, että mun selkään sattu. Se katto mua vihasena ja tujotti suoraa mun vihreisiin silmiin. En oottanu sen lyöntiä vaan paiskasin suoraa nyrkin sen naamaan ja potkasin haaroväliin. Se kaatu maahan pidellen sitä ja henkee haukkoen.
"Mitä vittuu!" Se poika karju mulle. Mitä? Eikö se muka ollut lyömässä mua, olin ihan varma sen ilmeestä. En jäänyt ihmettelemään vaan pinkaisin suoraa ulos lukiosta. Ajattelin, et otti varmasti vitusti kipeetä se potkasemine. Eka päivä ja olin jo lyönyt jotakin poikaa turpaan, en ees tienny sen nimee. Voi vittu, mitä menin tekemää...
Mahtavaa, että joku on löytänyt mun tarinan! Toivottavasti pysyt hereillä, uusia lukuja on tulossa paljon! Tää alku on vähän hidasta, mutta lupaan, että tarina jatkuu vaan parempaan ja kiinnostavampaan suuntaan 😏❤️
- Musiikkia kuunnellesani tekstari pomppsi ruutuuni -
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
