oh SHIT, or is it?

Hulluna poikaan

luku-8

Tunsin värähtävän tunteen reidelläni, kun Albert oli laittanut kätensä siihen. Albert laittoi toisen kätensä kaulalleni ja sanoi: "Hei, täälläpäin se päivänsäde on"

Se sai mut heti kääntymään, huomasin jälleen Albertin katseen mun huulilla ja sit tunsin sen, tunsin sen pehmeän ja lämpimän tunteen mun huulilla. Sen huulet oli sidottuna mun huuliin ja suljin mun silmät ihmetyksestä.

Mun kehossa väreili tuhat eri tunnetta, kun tunsin sen intohimoisen suudelman. Tartuin itsekin Albertin kaulasta kiinni molemmilta puolilta ja Albert työnsi mua taaemmas. Se tuntu ikuisuudelta, kunnes Albert irrotti haaleanpunaiset huulensa omiltani ja katsoi minuun. Huuleni tuntuivat kylmiltä tuon lämpimän suudelman jälkeen. Albert nojasi vieläkin minuun, sitten hän nosti minut syliinsä ja vaihdoimme paikkoja. Albert istui sohvalla ja minä hänen sylissään. Hänen ihonsa tuntui niin pehmeältä sitä silittäessäni.

"Ootko säkin homo?" Albert kysyi mun selkää silitellen. Menin hieman hiljaseks, kunnes vastasin: "No en ennemmin tienny olevani, mut joku sai mut ymmärtämään sen" Vinkkasin Albertille, joka hymyili lempeimpää hymyä.

Albert työnsi mut sitä lähemmäs ja halas mua.
"Mut mä en tienny ollenkaa et sä oisit?" kysyin. Nojasin hänen olkapäähän, tunsin hänen hengityksensä tahdin.

"No oon tieny sen jo kauan, mutta en oo kertonu kellekkään, paitsi uskon et mun frendit kyl on jo huomannu. Varsinki Aatos", Albert selitteli raskaasti. Olin niin uppoutunut hänen lämpimään otteeseen.

"Aatoshan on nyt semmonen meedio, tai jotai", naurahdin.

"Tietääkö muuten sun vanhemmat?", kysyin ja hänen hengityksenä nopeutui.

"Tietää, mut ne otti sen jotenki liian tosissaan. Huomasit varmaan ne taulut keittiössä. Ei oo ihan kiva kun perhe illallisilla ei puhuta enää mistään muusta kun mun homoudesta", Albert sanoi ja musta tuntu et se ei haluais puhua siitä, halusin kuitenkin auttaa.

"Sun vanhemmat varmaan aattelee, että jos ne ei yritä kunnolla, niin silloin sä et uskois niiden hyväksyvän sua. Ne rakastaa sua liikaa, sen takia ne ei tajua, että haluaisit puhua muustakin", sanoin ja nostin päätäni katsomaan Alberttia, joka näytti siltä, kun haluaisi melkein jopa itkeä.

"Kiitos Daniel, tarvitsin tätä, lupaan puhua niille"

Sivelin Albertin hiuksia hetken, katsoin häntä silmiin ja sanoin: "Hyvä"

"Osaat kai soittaa, tuskin tuo kitara tääl muuten ois", sanoin ja osotin kädellä mattamustaa kitaraa, joka kiilsi auringosta säteilevästä valosta.

"Tietty, katoppa", Albert nousi pystyyn ja mä tiputtaiduin sen sylistä, olipa meillä paljon pituuseroa. Albert otti kitaran käsiinsä ja istuutui penkille, joka oli kitarapidikkeen vieressä. Albert otti plektran lattialta ja kokeili hetken kitaran kieliä.

Albert aloitti kielien rämpyttämisen ja tunnistin kappaleen heti, ei voi olla. En voi uskoa hänen soittavan lempi kappalettani. Katsoin hänen rauhallista soittoaan, miten hänen sormensa liikkuivat niin nopeasti, mutta silti niin lempeästi koskettaessa kitaran kieliin. Suljin silmäni hetkeksi ja aloin liikkua musiikin tahtiin.

Kappale tuli loppuun ja avasin silmäni, Albert katsoi minua niin suloisesti. Halusin vain tarttua hänen käsiinsä ja purkaa kaiken tunteen kehostani.