Love is a bird || BC Fanfict

72. Ouluun?

Davy :

Niko on yrittänyt saada minua menemään kotia, jotta hän saisi olla yksin. En kuitenkaan aijo lähteä, sillä tiedän mitä Niko on tekemässä.

"Davy oikeesti, tuut sit vaikka huomenna takasi" Niko anelee. Hän pyörii ympäri olohuonetta ahdistuneena. Päädyn vain pudistelemaan päätäni. "Davy oikeesti!".

"Mä en aio jättää sua! Mä en haluu että sä teet ittelles mitään! En haluu että satutat itteäs, tavalla tai toisella.." sanon hiljentyen loppuun. Niko pysähtyy, ja kääntyy katsomaan minua. Hänen silmiinsä nousee hiljalleen kyynelet, ennekuin ne tippuvat yksitellen poskille.

Nousen sohvalta ylös, ja kävelen Nikon luokse. Hän on ollut aina tärkeä, niin hullun tärkeä. En voisi olla iloisempi että olemme tutustuneet uudestaan. Hän tekee minut onnelliseksi.

Nikolla on aina ollut vaikeaa. On ollut hirveää katsoa vierestä, kun toinen on aivan pohjalla. Hän on ryypännyt ja viilellyt ajatukset muualle. Nuorempana hän useasti jurrissa puhui miten hän aikoo tappaa itsensä.

Vaikka Nikossa on paljon huolehtimista, ettei hän vain tee itselleen mitään; On hän silti kaikki kaikessa. En uskoisi että minäkään olisin jaksanut jatkaa elämääni, ilman Nikoa.

Olemme aina pitäneet toisistamme huolta. Isompia riitoja tuskin on ollut. Ymmärsimme toisiamme, rakastimme toisiamme, olimme tukena toisillemme. Niinkuin nyttekin.

Niko nyyhkyttää rintaani vasten, kastellen paitani. En kuitenkaan välitä. Niko ansaitsee kaiken hyvän.

"Miks sä tunnet mut nii hyvin?" Tuo nyyhkyttää. En voi olla nauramatta. Nauru tarttuu myös Nikoon, enkä voi olla iloisempi kuullessaan hänen naurunsa.

Monet voisi luulla että seurustelemme, mutta emme kuitenkaan. Minä olen ihan hetero, enkä ole kuulemma Nikon tyyppiä. Me olemme vain parhaat kaverit, jotka omistavat tärkeän suhteen.

"Voidaanko mennä? Lähetään vaikka Ouluun. Kierretään kaikki paikat ja muistellaan vanhoja. Mun on pakko päästä pois Helsingistä.." Niko kysyy. Hän vetäytyy pois halista, ja katsoo minua kysyvänä.

Nytten kun miettii, ajatus ei ole paskempi. Minullekin tekisi hyvää päästä pois Helsingistä. Tämä on loppujen lopuksi harvinaisen masentava paikka.

-

Istumme autossani, matkalla Ouluun. Ajattelimme olevamme siellä ehkä vajaa viikon. Yövymme hotellissa, sillä ei ole muita paikkoja missä olla.

Nikon porukoille me emme mene, varsinkaan sen jälkeen mitä Niko kertoi että viime kerralla tapahtui.

Minun vanhemmat ovat muuttaneet varmaankin Joensuuhun. En ole aivan varma sillä he muuttavat jatkuvasti, eikä muistini ole hirveän hyvä. Emmekä ole edes jutelleet hetkeen..

Nikon veljelle muuten, mutta hänen kämppänsä on liian pieni kummallekin meille. Minulla on kaksi isoveljeä joista toinen on jo kuollut, toinen asuu Helsingissä niinkuin minäkin. Meillä on ihan hyvät välit, mutta hän ei tiedä mitään huumeista, eikä kyllä saakkaan. Hän veisi minut varmaankin poliiseille.

Emmekä halua mennä myöskään Ollille tai Tommille, sillä Niko ei halua nähdä ketään bändistä. Enkä usko että kummatkaan olisivat hirveän innoissaan, jos joutuisivat antamaan minulle yöpaikkaa.. Pojat kun nyt vihaavat minua. Totta puhuen se jopa hieman sattuu, minä niin haluaisin tutustua heihin. Niko puhuu heistä aina kaikkea kivaa ja hauskaa.

"Me voidaan nähä Joonaa ihan muuten vaa, se kuulemma tykkäis nähä sut pitkästä aikaa" Niko aukaisee suunsa, hetken hiljaisuuden jälkeen. Nikolla on myös Rommi mukana, sillä hotelliin sai onneksemme tuoda lemmikkejä. Nyttekin Rommi istuu hänen sylissään, ja nukkuu.

Asia saa minut hymyilemään. "Mäki haluun nähä sen" kerron Nikolle. Joona on joskus aina ollut mukana meidän kanssa, kun emme ole ryypänneet. Hän on todella mukava, ja hauska.

"Sit käyää kaikissa niissä baareissa, minkä pihoilla olevilta miehiltä pöllittiin aina röökiö" Niko nauraa. Yhdyn nauruun mukaan. Meillä on liikaa hyviä muistoja, joita on kiva muistella. Kun taas niitä pahoja muistoja, joita on vielä enemmän.. Niistä toivoisi vain pääsevän eroon.

------------

Sanoja: 536

Anteeks ettei lukuja oo tullu on olla vaa nii sekavaa nää viime kuukaudet. Ja nyt oikeesti yritän saada lisää näitä lukuja🥲