Love is a bird || BC Fanfict

76. Shotteja?

Davy:

Ilta on mennyt nopeasti. Kello näyttää kohta yhtä yöllä. Istumme edelleen baarissa, juttelemassa niitä näitä. Olemme kertoneet mitä on käynyt, mitä teemme, mitä kuuluu ja sen sellaista. Puheenaiheen puutetta ei siis ole ollut. Enkä uskoisi että tällä porukalla koskaan olisikaan.

Tuntuu hyvältä nähdä näin paljon tuttuja ja tärkeitä kasvoja. Nikokin on näyttänyt iloisemmalta mitä pitkiin aikoihin. On hyvä nähdä hänen hymyilevän.

"Miten te sit löysitte toisenne taas? Jos teidän tiet siis erkani?" Ukko kysyy, kohdistaen kysymyksen minulle ja Nikolle.

Katsahdamme Nikon kanssa toisiamme. Molemmat meistä tietää, ettemme voi mainita huumeita. Sitä ei tiedä vaikka joku kertoisi jollekkin, jonka jälkeen kaikki saisivat tietää. Minä joutuisin asiasta linnaan, niinkuin myös Niko. Samalla hänen uransa olisi pilalla. Se on jotakin, mitä emme halua. Meidän pitää haudata tämä salaisuus johonkin syvimpään koloon, josta kukaan ulkopuolinen ei saa teitää. Jopa se että Nikon bändiläiset tietävät asiasta, on paha juttu..

"Se tais olla joulukuussa, me nähtiin baarissa" Niko avaa suunsa. "Joo.. mä tunnistin sut, ja sit tulin puhuu sulle" lisään. Emme ole keskustelleet yhtään tästä aiheesta. Toisinsanoen, tämä on täyt sooloilua koko keskustelu.

"Sit me vaa alettiin puhuu päivittäin, ja meistä on tullu taas kaksikko" Niko naurahtaa. Hymy nousee kasvoilleni.

Koko yläkoulumme tiesi kuinka erottamattomat me olimme. Kukaan ei edes yrittänyt tulla meidän väliin. Jotkut saattoivat jopa pelätä meitä, vaikka me emme olleet koskaan kiusanneet, tai tehneet mitään pahaa kenellekään. Ehkä me vain näytimme pelottavilta. Ehkä meidän liian isot egot tai jatkuva ryyppäys pelotteli toisia.

"Mitä te täällä Oulussa teette? Mun mielestä Niko ainaki asuu Helsingissä, ja Davyhän muutti sinne ku yläaste loppu" Walteri esittää uuden kysymyksen. Kysymyskiä on satanut milloin kenenkin suusta, mutta nyt on selvästikin joku minun ja Nikon tiedustelu tuokio.

"Me karattiin tänne, enimmäkseen pois mun bändiläisiä" Niko nauraa. Muutkin repeävät nauramaan.

"Onko ne nii kauheita?" Valo naurahtaa. "No välillä" Niko nauraa.

Vaikka Niko rakastaa heitä, eikä hän heitä koskaan hylkäisi. On hän kertonut miten uuduttavaa on olla heidän seurassa. He säälivät, huolehtivat ja kyseenalaistavat liikaa. He eivät kuulemma ymmärrä Nikoa, niinkuin hän haluaisi että häntä ymmärretään.

-

Kello on kohta neljä, joka tarkoittaa että hotellille lähtö on lähellä. Baari ilta on mennyt nopeasti, ja kivasti.

Nikolla kuitenkin meni juominen taas yli. Hän onnistui aloittamaan homman rauhassa, mutta yhtäkkiä kaikki vain eskaloitui. Tälläkin hetkellä Niko vetää jo kolmatta shotti kisaa. Hän on voittanut jo Valon ja Ukon, nyt hän kisaa Joonatania vastaan.

Kyllä Niko kävi jo kerran oksentamassa, mutta sekään ei estänyt häntä juomasta lisää.

Pöntön äärellä hän itki ja inisi siitä miten hän ei enään jaksa; Mutta vessasta lähdettyä, oli meno yhtä kovaa mitä ennen pahaa oloa.

"Hyi saatana! En mää pysty enää" Joonatan huudahtaa. Hän laittaa shottilasin takaisin tarjottimelle, jonka jälkeen hän pudistelee päätään irvistäen. Se saa koko porukan nauramaan. Jopa Niko purskauttaa shottinsa lattialla, naurun takia. Koko porukka hiljenee hämmennyksen myötä, kunnes repeävät uudestaan hirveää nauruun

"Ei jumalauta!" Joku huudahtaa naurunsa seasta. Nauru alkaa sattumaan mahaan niin, että tuntuu saavansa sixpackin pelkästään nauramalla.

"Ja nyt me lähetään hotellille" sanon Nikolle hymyillen, naurun jäljiltä. Nappaan meidän takit ja muut tavarat mukaan, jonka jälkeen vedän Nikon ylös. "MoIkKaA" Niko sammaltaa ja halaa Valoa. Kaikki vain nauravat Nikon käytökselle.

"Nähään taas joskus! Aikasemmin mitä kymmenen vuoden päästä!" Nauran pojille.

Niko sai kiltisti laitettua takinkin päälle, jonka myötä pääsemme lähtemään nopeasti.

------------

Sanoja : 537

Pitkästä aikaa😭 mut hei, täl viikol nokia areena!?