Beat Of Heart [Olli & Aleksi] (5) [VALMIS] ✔️

17. Paniikkikohtaus

Aleksi:

Istuin sohvalla ja Olli oli suihkussa, vielä äsken mulla oli hyvä olla kun Olli tuli kotiin, nopeesti se muuttu huonompaan.

Ei nyt mitään ahdistus kohtausta, emmä haluu. Suihku hiljeni ja Olli kiersi makkarin kautta.

"Allu, kaikki ok?" Olli kysyi kun tuli olkkariin, pyöritin päätä vastaukseksi
"Mikä on?" Olli kysyi ja istu mun viereen

Ennen kun edes kerkesin sanoo mitään aloin itkeä ja täristä kunnolla, Olli otti kopin ja veti mun tiukkaan haliin.

"Shh, ei oo hätää.." Olli sanoi
"Mä luulin että päädyt taas sairaalaan.." nyyhkytin
"Tuskin hetkee, joku kontrolli ei muuta.." Olli sanoi
"Mua pelottaa kokoajan että käy jotakin jos päästän sut yksin.." sanoin
"Ei sun tarvi pelätä, se laite toimii, eikä mulla oo hetkeen ollu mitään.." Olli sanoi
"Silti, mä en vaan pysty.." itkin taas Ollia vasten
"Mihin sä et pysty?" Olli kysyi
"Olee normaalisti jos tulee jotakin.." itkin edelleen
"Miks sun pitäs olla? Sä saat olla huolissaan, jos paikalla on joku jätkistä, ne ottaa kopin ja auttaa mua ja tukee sua.." Olli sanoi
"Mutmut.." änkytin
"Rauhotu, sä opit kyllä huomaa jos mulla on joku, niin Joonaskin oppi ja oon edelleen tässä, enkä oo menossa mihinkään.." Olli sanoi

Kun kohtaus oli menossa pois, nukahdin Ollin haliin. Tuo silitti mun selkää ja vaan piti hyvänä. Ehkä musta on joku päivä oikeesti apua, jos tilanne iskee päälle.

Olli:

Aleksi oli edelleen huolissaan mun voinnista, kaikki mitä oli tapahtunu vyöry vauhdilla päälle, eikä se juna pysähtyny vieläkään.

Onneks en ollu oireillu hetkeen ja mun kunto oli palautumassa sairaalan jäljiltä.

Nyt piti vaan saada Aleksi uskomaan että kaikki hyvin, minä voin hyvin. Jos tuli hätä, Joonas ja Niko oli nopeesti apuna, vaan viesti jommallekummalle niin apu oli tulossa.

Nyt Aleksi nukku mun sylissä, ahdistus kohtaus vie aina voimia, niin tälläkin kertaa. Aleksi purkautu mulle ihan kunnolla ja koitin helpottaa tuon oloa.

Nytkin silitin tuon selkää ja pidin hyvänä. Välillä tuo liikahti ja haki paremman asennon, ei mua todellakaan haitannu olla tässä. Mun kuuluu olla tässä ja auttaa jos Aleksi tarttee tukea

"Huono olo.." Aleksi sanoi
"En ihmettele, toi oli aika iso.." sanoin
"Mut oo siinä vaan.." jatkoin
"Ethän kerro muille?" Aleksi kysyi
"Miks kertosin, voin ehkä mainita en sen enempää.." sanoin
"Ei muille kuulu mitä sä mulle puhut, ne on meidän juttuja.." jatkoin

Aleksi torkku mua vasten, aloitin sen selän silittelyn uudestaan. Mitä kaikkea Aleksi olikaan joutunu kestää, sairaalassa se ei liikkunu mun vierestä ellei joku pakottanu sitä. Kyllä mäkin olin huolissaan Aleksin jaksamisesta, se peitti kyllä pahan olon ja väsymyksen.

... ... ...

Aleksi ei vaan vielä osaa tunnistaa Ollin oireita ja pelkää että menettää Ollin, tai jotain pahaa tapahtuu..

Hups, vähän lyhyt: 435 sanaa!

Pahin järkytys menossa pois, mut ei musta silti oo kirjottamaan tai julkasen mitään järkevää, tätäkään ei oo kun muutama luku enää, vielä jaksaa hetken puristaa </3