You & Me // Blind Channel

Uneton yö

Tw: Itsemurhan ajattelu/harkinta!!

***

Joel

Istun yksin pimeässä kämpässäni. En ole jaksanut siivota pitkään aikaan ja siltä se myös näyttää. Tunteiden luku ei ole juttuni enkä siis tiedä mitä tunnen. Olenko surullinen vai vihainen? Iloinen en ainakaan ole. Olen pettynyt, sen tiedän. 

Olen pettynyt itseeni ja siihen miten saatoinkaan mennä rikkomaan niin herkän ja aran sydämmen. Joonaksen. Lupasin hänelle kautta kiven ja kannon etten ikinä tee niin ja miten menikään näin omasta mielestä. Minä rikoin sen. Puhelimeni on näyttö ylös päin olkkarin pöydällä. Odotan että edes joku laittaisi vaikka viestiä tai vaikka soittaisi, mutta sittenkun joku soittaa niin en tee elettäkään vastaakseni. Ja valehtelisin, jos sanoisin että kaikki on hyvin. Ei ole. Ole istunut sohvalla viimeiset kolme päivää. Minä jopan nukun tässä. Mutta miksi sitä mihinkään lähtisi, kun ei ole tarvetta.

Kiertue Suomen ympäri alkaa ensi viikolla, eli tarkemmin sanottuna ylihuomenna. Minut tuntien olisin iloinen siitä, mutta nytten en ole. Näkisin Joonakse, joka vihaa minua koko sydämmensä pohjasta. Nostan katseeni puhelimeni mustasta ruudusta hyllykköön, jossa komeilee kuva kehyksissä. Kuvassa olen minä ja Joonas. Nuo onnelliset hymyt huulillamme ja hiukseni Joonaksen naamalla viiksinä. Hän oli ja on edelleen hauska. Syvennyin kohta omiin ajatuksiini. 

Kuulen avaimen kääntyvän ovessa. Vihdoin se tuli. Nousen ylös ja kävelen lähemmäs eteistä Joonasta vastaa. Olen laittanut vasten tahtojani, jopa kauluspaidan päälleni. Tein meille illallistakin. Uskokaa tai älkää. Ovi aukeaa ja menee myös kiinni. Joonas astuu pimeään eteiseen. 

"Hei rakas" Sanoin. Joonas otti pitkä mustan takkinsa pois ja laittoi sen naulakkoon. Hän ei sanonut minulle mitään. Joonas käveli vain ohitseni. 

"Mä tein illallista" Sanoin ja näytin keittiötä kohti. Joonas pysähtyi ja veti syvään henkeä. Onko hän itkenyt? Astuin askeleen lähemmäs Joonasta nähdäkseni tuon kasvot, mutta Joonas astuu vain askeleen tai kaksi taaksepäin. 

"Mä en halua sun illallista, mä en halua sua" Joonas sanoi yhtäkkiä. Suuni loksahti lattiaan. Miten niin hän ei halua minua? Aamullahan hän sanoi rakastavansa minua ja minä häntä. 

"Mitä sä tarkotat?" Kysyin hiljaa. Joonas katsoo minua. En osaa lukea miehen katseesta tai ilmeestä mitään. Katsoin häntä. Joonas ei tee elettäkään vaan hän vain katsoo minua. Sano nyt jotain. 

"Mä Joel tiedän, mä tiiän kaiken. Älä esitä että sä välität musta!" Joonas kertoi. Olen niin hämmentynyt, Mitä hän tietää? 

"Mä välität susta Joonas oikeesti, mitä mä oon tehnyt?" Kysyin. 

"Sä petit mua! Sä vittu petit mua jonkun mimmin kanssa!" Joonas huudahti. Yirtän saada päähäni sitä mitä Joonas tarkoitti. Miksi en tiedä mitään tuollaista? 

"Millon muka?" Kysyin. 

"Eilen! Sä olit niiden sun frendejes kaa juomassa ja ei ihme kun sun huulet turvotti eilen kun tulit mun luo!" Joonas huusi. 

En muista eilis illasta mitään. En voinut tehdä niin. 

"Mulle kerrottiin kaikki.. Mä rakastin sua oikeesti" Joonas sanoi alkaen itkemään lisää. 

"Mäki oikeesti rakastan sua" Sanoin hiljaa. Joonas nostaa katseensa ylös. 

"Siltä se ei vaikuta, nyt häivy. Mä en halua nähdä tollasta petturia enään" Joonas kertoi. 

"Mut Joonas.." Sanoin, mutta oli myöhäistä. Joonas töinäisi minua niin että horjahdin ja melkein kaaduin maahan. Hän osoitti vihaisena eteistä. Menin pukemaan ulkovaatteet päälleni ja Joonas heitti kaikki minun kamani, mitkä täällä hänen luonaa on minua päin. Laitoin ne reppuun. 

"Äläkä enään palaa" Joonas sanoi. Hän töinäisi minut vielä ulos ovesta ja sulki sen nenäni edessä kiinni. Katsoin ovea silmät sumentuen. Pyyhin silmäkulmiani ja käännyin pois päin. Huomaan Joonaksen naapurin seisovan vieressäni ihmeissään. Väläytin hennon hymyn tarkoittaen ettei tässä mitään hätää ole ja sitten kiiruhdin portaat alas. Astun talviseen ulkoilmaan ja kipitän äkkiä autolleni. Istun autoon ja suljen oven. 

Hengitän syvään ja sitten murrun. Vittu olen idiootti. Miksi olen mennyt suutelemaan jotain toista, vaikka olen parisuhteessa! Tai no, olin.. Olen hirveä. Itkin hetken, kunnes päätin lähteä ajamaan kotiin. Sieltä en enään lähde...

Heräsin todellisuuteen. Katson ympräilleni. Talo on tyhjä ja pimeä. Minä keskellä sotkuista taloani. Omassa synkässä yksiössäni. Yritin soittaa Joonakselle ja laittaa viesti, mutta hän ei vastaa puheluihin ja hän on estänyt mint Whatsapista. Se on syytäni, jos Joonas nyt lähtee bändistä. Vain ja ainoastaa minun. Ketä nyt haluaisi soittaa samassa bändissä oman exänsä kanssa? 

Elämä ei näytä enään haluavan antaa minulle edes vähääkään armoa, joten miksi sitä eläisi, jos mistään ei tuu mitään? Mikä järki on elää, jos kaikki on yhtä ja samaa? Näitä minä mietin joka päivä ennen nukkumaan menoa. Tai, en minä edes nuku...

Ei Joonaskaan halua edes nähdä minua enään eikä varmaa muutkaan jätkät, kun he saavat tietää tekoni. Vanhempani kuolivat kolarissakin muutama vuosi sitten. Heitä minulla on ikävä ja jos nyt häivyn niin pääsen heidän luo. Ketä minua kaipaa? 

Päätän nousta ekaa kertaa tänään sohvalta ja kävelen lipaston luo. Nappaan sieltä paperin ja kynän ja rupean raaputtamaan siihen, jotain kirjettä, jonka vien studiolle jätkille luoettavaksi ennenkun aikana on lähteä. 

Hetken päästä kirje on valmis ja päätän oikolukea sen: 

Hei jäktät! Mä tiedän että te nyt luette tätä ja mietitte että "Mitä ihmettä se Joel nyt on meille kirjoittanut". Mä halusin sanoa teille että ootte mulle todella tärkeitä ja en haluis että teille ky mitään ja otan riskejä teidän takianne. Viekää Blind Channel isoille lavoille ja kaikkien korville niin pitkään, kun teistä vaan lähtee. Oon ollut aina ja tuun aina olee ylpee siitä miten paljon graindaatte ja kaikesta mitä te nyt ikinä teettekään. Mä tuun ole se ensimmäinen meistä, joka tältä planeetalta lähtee ja sille on nyt teistä liian aikaista, mutta mun mielestä just nyt on se hetki. On luultavasti tällä hetkellä jossain kilometrien päässä teistä, mutta älkää te siitä huolestuko. Mun mielenterveys, syöminen ja kaikki mahollinen on huonontunut ennätys vauhtia enkä syytä teitä, vaan itseäni. Pyydän anteeks että te ootte joutuneet kestämään mua ja etenkin Joonas. Olin kännissä ja menin tekemään typeryyksiä ja saan syyttää siitä vain ja ainoastaa itseäni. Eikä mun selitykset auta, enkä saa laittaa sitä alkoholin piikkiin. En tosiaan. Mä rakastin sua ja tuun aina rakastaa. Mä rakastin teitä kaikkia ja tuun aina rakastaan. Ilman teitä mun pienimmistäkään unelmista ei ois tullut ikinä totta. Niitä riittää vielä, mutta mä oon mielestäni kokenut jo paljon. Viimeset päivät on vaan istunut mun kämpillä mun sohvalla ja vaan itkenyt silmät päästäni ja katunut tekojani sua kohtaan Joonas. Mutta nyt toivon että te jatkatte elämäänne, ette jää suremaan mun perääni, teette bc fanit ilosiks ja elätte teijjän dream elämää. 

Rakkain terveisin: Joel♡

—————

Moii.

Mä halusin koittaa miten tää lähtis jos kirjottaisin one shot kirjan.

Laitan tänkin varmaan yksityiseks jossai kohtaa, mutta katotaan hetki mitä tapahtuu.

Mulla on siis kolme muuta kirjaa nimeltä: IHANIN JOEL HOKKA X YN ja siihen jatko-osa LOVE IS COMPLICATED. Sit mulla on myös jätkien teini vuosilta kertova kirja nimelät HUOMINEN ON HUOMENNA, mutta ne kaikki on yksityisiä omien syitten takia, mutta lupaan että julkasen ne takasin teijjät luettavaksi mahollisimman pian.

Mut mitä pidätte tästä?
Lupaan et kaikki luvut ei oo tällästä samanlaista...