Oisko se liikaa pyydetty?

2: Miia

ei, ei, ei ja ei, ei nyt, miia kuiski itselleen. hän ei voinut saada paniikkikohtausta kesken historian tunnin. tai kyllähän hän voisi, mutta niin ei saanut käydä, ei missään nimessä.

eikä varsinkaan kun miia istui loirin vieressä. tuon upean ranskalaistaustaisen tytön? pojan? vai jonkun ihan muun? kukaan miian luokalla ei tiennyt mitä sukupuolta loir omasta mielestään edusti. ei tämä ollut puhunut kenellekään siitä.

miia tuijotti pöydällään olevia kirjojaan piilottaen kasvonsa hiustensa taakse, yrittäen tasata hengitystään ja taistella kyyneleitä vastaan. miia harkitsi juoksevansa vessaan itkemään, mutta silloin kaikki olisivat huomanneet ja miia olisi saanut wilma-merkinnän, eikä hän halunnut, että isä tai äiti saisivat tietää.

ajatellessaan kotia ja vanhempiaan miian oli entistä vaikeampi taistella kyyneleitä vastaan. aamuinen mustelma vasemmalla puolen kaulaa alkoi kirvellä ja miia pystyi edelleen tuntemaan äitinsä lyönnin.

yhtäkkiä miian vasemmalta puolelta kuului kovaääninen kolahdus. miia säikähti ja nosti hiuksiaan katsoakseen sivulleen, vain huomatakseen loirin katsovan itseään. "sori, tipautin vahingossa tyhjän terottimeni lattialle", loir sanoi.

 katsoessaan tarkemmin miian suuntaan loir huomasi miian vetiset ja punertavat silmät. "hei, onks kaikki hyvin?", loir kysyi huolestunut ilme kasvoillaan. loirin sanojen myötä miia tunsi kuinka kyynel karkasi vasemmasta silmäkulmastaan. "hei, hei, kaikki on hyvin, tai siis ei ole ethän sä muuten itki- äh, sori mä oon vähä huono täs", loir sanoi yrittäen lohduttaa miiaa. ennen kuin miia ehti ajatella loirin sanoja tarkemmin tämä tunsi kuinka käsi tarttui hänen omaansa pöydän alla.

 loir piti miian kädestä kiinni niin, että pystyi samalla piirtämään peukalollaan pieniä ympyröitä miian käteen. miia tunsi hengityksensä tasaantuvan pikkuhiljaa. onneksi he istuivat luokan viimeisillä paikoilla. "kiitos" miia kuiskasi katse edelleen tiukasti kiinni kirjoissaan, muttei päästänyt irti loirin kädestä. "niin no tein sen minkä parhaaksi näin, muttei myöskään irrottanut otettaan mian kädestä.

kello soi ja kaikki ryntäsivät ulos luokasta, miia irrotti nopeasti otteensa loirin kädestä ja lähti ulos luokasta muiden mukana. 

miian kaverit, jotka olivat kaikki eri luokalla kuin miia odottivat tätä käytävässä nauraen jollekin viime tunnilla tapahtuneelle jutulle. miia olisi halunnut tietää mille muut nauroivat, mutta tiesi olla kysymättä sillä eivät he kuitenkaan jaksaisi selittää. "hei", miia huudahti kun tuli muiden kohdalle. "moii", muut tytöt vastasivat yhteen ääneen.

 "siis näittekö loirin vaatteet, mikä emo, mä veikkaan et se pitää nii isoi vaatteit kosk se on vaa läski tai sitte sillä on iha minitissit ja yrittää peittää sitä." matilda sanoi. matilda oli kuin heidän ryhmänsä regina george, ilkeä, inhottava ja kaunis. matildalla oli joka viikko eri poika kierroksessa, mutta koska hän oli kuka oli, kukaan ei sanonut siitä mitään. "no jep, siis sen kaikki vaatteet näyttää silt, et ne on hankittu jostai kaatopaikalt", milla jatkoi saaden kaikki nauramaan. miiakin pakotti kikatuksen suustaan vaikka hänen mielestään loirin vaatteet ja tyyli olivat upeat. miia myös piti loirista, asia jota hän ei voisi ystävilleen sanoa. miia huomasi ajautuvan ajatuksissaan ajassa taaksepäin, taas kerran.

vielä kuudennella luokalla kaikki oli hyvin. miian kaverit olivat vielä hauskoja ja jaksoivat hölmöillä ja puhua turhista ja tavallisista jutuista hänen kanssaan. sitten tuli matilda joululoman jälkeen, matilda lyöttäytyi heidän porukkaansa ja yhtäkkiä nelikosta tuli viisikko. muut tytöt lopettivat hassuille jutuille nauramisen, meikkasivat kymmenen kertaa vahvemmin kuin aiemmin ja käyttivät tiukempia ja paljastavampia vaatteita. miia oli pakkottanut itsensä muuttuvan heidän mukanaan.

 nykyään he nauroivat vain kun puhuivat muista pahaa, ainoat tärkeät puheenaiheet olivat muiden mollaaminen ja pojat, pojat, pojat. aina pelkkää pojat sitä, pojat tätä, ei sillä ettei miia haitannut puhua pojista, muttei hänkään jaksanut niistä loputtomiin asti puhua. siinä oli taas yksi asia missä miia erosi muista, hän olisi halunnut viettää peli-iltoja, käydä rannalla, elokuvissa ja piknikeillä. 

ei riettaissa bileissä missä juotiin ja vedettiin, luoja ties mitä, aineita. loputtomassa väenpaljoudessa, jossa ei mahtunut liikkumaan ilman loputonta ihokontaktia johonkuhun. miettien kokoajan miltä näytti muiden silmissä, vaikuttihan tarpeeksi mukavalta ja kauniilta, muttei liian tai saisi hutsun maineen. piti flirttailla poikien kanssa, muttei liian monen eikä liian paljon tai kutsuttaisiin lutkaksi. sellainen oli liikaa miialle. yleensä hän meni sinne ystäviensä painostamana ja lähti noin tunnin tai parin päästä. miia ei ikinä juonut paljoa. noin kaksi kaljaa tai shottia, ei enempää. miia ei halunnut hirveää krapulaa, eikä hän halunnut, että vanhemmat huomaisivat.

"siis ei hitto millanen sikspäkki sillä mikolla oli, vois kyl panna sitä uuestaa", matilda jauhoi taas viime bileiden panostaan. "mut sen kaverin kädet näytti kyl paremmilta", hilja lisäsi. "mmm, vois ottaa siltä viikoloppuna", matilda mietti.