Oisko se liikaa pyydetty?

jeongmin

Ai saakeli, että pitikin mennä juomaan niin paljon ja vielä keskiviikkoiltana. Ei hitto mikä krapula. Olin eilen ollut taas yksissä bileissä vaan vetämässä pään täyteen. Miksi olinkaan muuten juonut niin paljon. 

Ai niin, Joonas oli taas pussaillut jonkun tytön kanssa. Vittu, että mulla pitikin olla tunteita mun parasta kaveria kohtaan. Se varmaankin vihaa mua ku viettää enemmän aikaa niiden tyttöjen kanssa kuin mun. 

Joskus aikaisemmin me oltiin pelattu fortnitea ja minecraftia tai jotain muuta. Sitten sitä oli alkanut kiinnostaa pelkästään tytöt ja mopot, eikä me enää nähty muualla kuin niissä bileissä, joihin se mua kutsui. Ehkä se sittenkin välitti musta tai sitten se vain haluaa flexata, että oikeesti tuntee jonkun vanhemman jätkän, joka voi tuoda sille ja sen frendeille juotavaa.

 Mutten mä niitäkään itse ostanut vaan varastin faijalta. Yksi hyvä syy siinä, että se oli baarimikkona yökerholla. Äitikin teki yötöitä lentokentällä, joten bileisiin ja sieltä takaisin tulo oli helppoa. 

Havahduin ajatuksistani kun mun puhelin alkoi huutamaan. Katsahdin sitä ja huomasin Joonaksen nimen näytöllä. Päätin vastata.

"moi".

"moi, mikä olo?" 

"ihan ookoo" valehtelin.

"jeongmin älä valehtele mulle, mä näin miten huonossa kunnossa sä olit viime yönä"

"muistatko edes miten pääsit kotiin yöllä"

"öööö, en", vitun Joonas, joka jotenkin aina tiesi milloin valehtelin.

"mä jouduin taluttaa sut sieltä parvekkeen sohvalta alakertaan ja sen jälkeen vein sut Eliaksen mautolla teille, mutta sä olit nukahtanut matkalla, joten mä kannoin sut sisälle sun sänkyyn, älä panikoi mä en vaihtanu sun vaatteita tai mitään".

"kiitos, joonas", mä olin niin iloinen, ettei se ollut edes nostanut mun hihoja, koska silloin olisin joutunut todella pahaan paikkaan.

"mutta vielä yks juttu, voinko tulla hakemaan sut puolen tunnin päästä ja mentäis monnii syömään, kahdestaan?"

"joo, tietenki", vastasin, olis kiva päästä syömään kahestaan Joonaksen kanssa pitkästä aikaa.

"hyvä, heippa", Joonas sanoi ja katkaisi puhelun. 

Olinko mä vainoharhainen vai oliko Joonas kuulostanut jotenkin vaisulta, entä jos se haluaakin panna välit poikki, tai entä jos lipsautin yöllä jotain ja nyt se tietää, että oon homo ja tykkään siitä. En yhtään tiedä miten Joonas suhtautuisi mun homouteen, koska sen kaverit heittää tosi homofobista läppää, mutten kyllä ollut kuullut Joonaksen juurikaan osallistuvan siihen. 

Voi vittu jeongmin, nyt se turpa kiinni, ajattelin ja laitoin musiikin niin lujalle, että se peitti alleen mun ajatukset ja kuului varman naapuritaloon asti.

Kävelin vaatekaapilleni samalla kun Yeosangin matala ääni kuului kaiuttimista. Tiedän, puoliksi korealainen homopoika, jonka suosikkibändit on Ateez, Enhypen ja Stray Kids. Saatana. 

Valitsin harmaan vetoketjullisen hupparin, jossa oli keskellä Queenin haalistunut logo ja isän vanhat haalistuneet leveät siniset farkut. Farkut oli mun päällä niin isot, että ne pysyi ylhäällä pelkästään vyön avulla, joten otin vielä yksinkertaisen mustan vyön, jossa oli iso hopea solki. En jaksanut oikein panostaa, mutta päätin kuitenkin laittaa vielä pari hopeaa korua. Haluaisin kulmalävistyksen, mutten uskalla ottaa sellaista ainakaan vielä, koska tavallaan pelkään neuloja.

Puhelimeni ilmoitti viestistä. Joonas sanoi olevansa pihalla. Nappasin pankkikortin.  Jäin  epäröimään, pitäiskö mun ottaa se kuitenkin mukaan vai ei. Ei, en mä sitä varmaan tarvi, ajattelin, otin avaimet ja laitoin kengät jalkaan. Pihalla oli jotain 20 astetta pakkasta, joten laitoin toppatakin päälle. Pihalle astuessa katsoin kelloa ensimmäistä kertaa tälle aamua;