9. Tutut kädet

42 6 0
                                    

Aurora

Herään jostain vieraasta paikasta. Tunnen käsien olevan ympärilläni. Sydämeni alkaa hakkaamaan todella lujaa. Ahdistaa. Siirrän käsiä. Tajuan kuitenkin kenen kädet ne ovat. Tunnistin ne tatuoinneista. Menen takaisin makaamaan tuon mustahiuksisen henkilön viereen. Hänen suu on pikkuisen auki joka tekee Aleksista söpön näköisen. En ole varmaan koskaan nähnyt häntä noin söpönä. Painaudun ihan Aleksin ihoon. Se on todella pehmeä. Ihan kuin vauvan pylly. Kunpa oma ihoni olisi samanlainen.

''Huomenta'' Aleksi kuiskaa aamuäänellään. Hänen ääni kuulostaa ihanalta. ''Huomenta'' sanon ja hymyilen ujosti. Aleksi ottaa kiinni poskestani ja silittää sitä pikkuisen peukalollaan. Lähestyn kasvoillani hänen kasvojaan ja pian huulemme ovat toistensa kimpussa.

''Ei helvetti'' sanon kun olen vetäytynyt Aleksin huulista. ''Mitä?'' Aleksi kysyy. ''No mun pitää lähtee sinne Lontooseen'' sanon. ''Miks?'' Aleksi kysyy. ''Koska äiti on siellä sairaalassa'' sanon. ''Mun on pakko lähtee'' sanon. Alan vaihtaa vaatteitani päälle. ''Mut koska sä tuut takas?'' Aleksi kysyy. ''En mä tiiä. Mä lähen ainaki heti ku mä saan lipun'' sanon.

Time skip

Aleksi vie minua lentokentälle. ''Ni koska sä tuut takas?'' Aleksi kysyy. Tuo on jo varmaan 5 kerta tänään. ''Mä en tiedä vielä. Varmaa sitte ku äiti on kunnossa tai iskee koti-ikävä'' sanon. Aleksi pysäyttää autonsa ja menemme lentokentälle. ''Heippa'' sanon. ''Heippa'' Aleksi sanoo. Suutelemme vielä keskellä lentokenttää ja sitten lähden. Huomaan Aleksin kääntyvän pois ja lähtevän.

(En jaksa kirjottaa oikeestaan mitään sieltä ku Aurora on siel Lontoossa)

Time skip

Aleksi

Joku pimpottaa ovikelloani. Nousen ylös sohvalta ja menen ovelle. Siellä on henkilö jonka kanssa vietin pari yötä. Hän oli myös se jonka vein studiolle ja jonka kanssa suutelin ja Aurora näki. ''No mitä?'' Kysyn. ''No moi vaan sullekin'' Reetta sanoo. ''Ni mitä asiaa?'' Kysyn. ''No sitä vaa et musta tuntuu et mä oon raskaana'' Reetta sanoo. ''Ja sä kerrot tän mulle miks?'' Kysyn. ''No ajattelin vaa et haluut tietää. Sähän sen isä olisit'' Reetta sanoo. Huokaisen. ''Sä et oo tehny testiä?'' Varmistan. ''No en ole'' Reetta sanoo. ''Tuus sisälle ni voidaan jutella rauhassa'' sanon. Reetta astuu sisälle.

Menemme olohuoneeseen. ''No mitä sä meinasit tehä?'' Kysyn. ''En mä tiedä'' Reetta sanoo. ''Miks sä epäilet et oisit raskaana?'' Kysyn. ''No mieti sitä'' Reetta sanoo vittuuntuneena. ''No voitko saatana vastata?'' Kysyn vihaisena. ''No mun menkat on myöhässä. Ja ne ei oo koskaan myöhässä'' Reetta sanoo. ''No mut eikö se voi olla kukaan muu?'' Kysyn. ''Sä oot ainoo kenen kaa mä oon ollu nyt lähiaikoina'' Reetta sanoo. ''No voi paska. Koska sä meinasit tehä sen testin?'' Kysyn. ''En mä tiedä. Sit ku tuntuu hyvältä'' Reetta sanoo. ''Tuetko sä mua jos se on positiivinen?'' Reetta kysyy ja alkaa itkemään. ''Tottakai mä tuen ja autan'' sanon. Reetta tulee halaamaan minua. Silitän pikkuisen hänen selkää. ''Ihan rauhassa Hengitä sisään ja ulos'' sanon.

Reetta kääntää katseensa minuun. Käännän itsekin häneen. Kaislan huulet lähestyvät uhkaavasti omiani ja pian ne ovat jo toistensa kimpussa.

Nostan Reetan syliini ja kannan makuuhuoneeseeni. Lasken Reetan sängylle ja alan suudella hänen kaulaa. Otan häneltä paidan pois. Sitten Reetta ottaa minun paitani pois. ''Voitko sä panna mua nyt?'' Reetta kysyy. Virnistän ja rupean riisumaan Reettaa lisää. Sitten riisun itseni ja laitan kortsun. Levitän hieman Reetan jalkoja ja työnnyn sisään. Huoneen täyttää huokailumme.

●○●○●○●○●○●○●○●○●○●○●○●○●○●○●○●○
Sori ettei oo tullu taaskaan lukuja. Mulla ei vaan yksinkertaisesti oo motivaatiota kirjottaa tätä kirjaa.

Mun huoneeseen tulee uus järjestys. Ja nyt mun pitää siivota. Mun huone on tosi sotkunen. Ja sotkunen tarkoittaa oikeesti sotkusta eikä 2 housuja ja 5 koulukirjaa lattialla. Tää mun huone on oikeesti tosi sotkunen. Ette ees haluu tietää et kuinka sotkunen. Ja oon tänää siivonnut yli tunnin ja tää näyttää sille et tätä ei ois siivottu ollenkaan. Mut pikkuhiljaa. Paitsi et tää pitäs saada ennen joulua valmiiks. Tai se ois mun toive ja pakko tää siihen mennessä on olla valmis. Mut me kyl maalataan nää seinät. Vielä pitäs päättää millä väreillä...

Sanoja: 623

''Mä oon pahoillani'' Wo Geschichten leben. Entdecke jetzt