10. valkoiset farkut

40 6 0
                                    

Aurora

Saavun lentokentälle. Lähden ihan juuri Suomeen. Lento lähtee vähän reilu tunnin päästä. Olin vanhempieni luona vähän yli kuukauden. Minulla on kauhea ikävä Aleksia. Olemme jutelleet paljon mutta tuntuu että parin viimeisen viikon aikana Aleksi vaikutti oudolta. Ihan kuin hän ei olisi oma itsensä. En tiedä miksi. Ehkä hän vain stressaa jotain biisiä tai keikkoja tai jotain. En tiedä. Yritin aina kuitenkin kysellä onko kaikki hyvin mutta hän vain aina vakuutti että on.

Time skip

Nousen taksiin. Kerron osoitteen. Aleksin osoitteen. Hän ajaa minut Aleksin pihaan. Kiitän ja maksan jonka jälkeen nousen ylös. Otan tavarani ja lähden Aleksin ovelle. Pimpotan. Menee hetki ja Aleksi tulee ovelle ja näyttää yllättyneeltä. Hänen hiukset ovat ihan pystyssä. Hän on voinut ottaa päikkärit. ''Moi'' sanon. ''Moi'' Aleksi sanoo. ''Aleksi kuka siel on?'' Joku nainen kysyy. Se on se sama nainen jota Aleksi joskus toi studiolle ja jonka kanssa hän suuteli siellä. Huomaan hänellä Aleksin paidan päällään. ''Mitä tää on?'' Kysyn. Huomaan Aleksin suupielessä punaista huulipunaa. Sitten huomaan hänen kaulan täynnä fritsuja. Miten en heti huomannut?

''Mä olin laittamassa sulle viestiä'' Aleksi sanoo. ''Viestiä?'' Tuhahdan. Käännyn ja lähden pois. ''Auroora älä mee. Puhutaan'' Aleksi huutaa. En kuitenkaan kuuntele sitä vaan juoksen vaan pois.

Pääsen vihdoin kotiin. Suljen oven ja jätän tavarani eteiseen. Menen keittiöön ja otan veitsen revin paitani pois päältäni ja heitän sen jonnekin lattialle. Katson kättäni ja viillän. Uudestaan ja uudestaan. Teen sen niin pitkään ettei kehossani tunnu enää miltään.

Laskeudun istumaan lattialle. Tajuan vasta sen jälkeen että lattialla on verta ja minulla on valkoiset farkut. Nousen ylös ja menen vessaan putsaan käteni ja kiedon niiden ympärille sideharsoa. Sitten otan farkkuni pois ja alan pestä niitä lavuaarissa. Pesen niitä kylmällä vedellä koska näin tik tokissa jonkun tekevän niin ja veri lähti pois.

Saa niin ettei niistä kunnolla näy veri enää. Heitän ne pesukoneeseen ja haen myös jotain muitakin vaatteita. Eihän yhtiä housuja kannata pestä erikseen. Laitan koneen päälle ja lähden sänkyyn. Kaivaudun peiton alle ja alan miettimään. Mitä jos en merkannut Aleksille mitään? Mitä jos olin vain tyydytys hänen tarpeisiinsa? Mitä jos hän nyt levittelee menneisyyttäni kaikille? Alan itkemään. En tiedä mitä nyt teen. Luulin Aleksin pitävän minusta. Ilmeisesti se ei ole totta. Otan tyynyn halaukseeni ja suljen silmäni. Nukahdan suht nopeasti.

Mennää ajassa taaksepäin viikko

Reetta

Istun vessassa. Käännän raskaustestin oikeinpäin. Yksi viiva. Katson muutkin testit. Yksi viiva kaikissa. Voi vittu. Heitän testit roskiin ja laitan kengät jalkaan. Avaan oven ja juoksen rappuset alas. Painan nappulaa jotta ulko-ovi aukeaa automaattisesti. Huomaan heti Aleksin auton parkissa joten menen sen luo ja menen auton kyytiin. Aleksi hymyilee minulle. ''Mä tein nyt ne testit'' sanon. ''Ja?'' Aleksi kysyy. ''Positiivinen'' sanon. ''Tuleeko meille vauva?'' Aleksi kysyy. Nyökkään. Aleksi kumartuu minun suuntaani ja suutelee minua intohimoisesti.

●○●○●○●○●○●○●○●○●○●○●○●○●○●○●○●○

Sanoja: 452

''Mä oon pahoillani'' Donde viven las historias. Descúbrelo ahora