Selviytyjä/HIATUS/(ZombieApocalypse)

1

Hei vaan kaikille. Olen 16-vuotias tyttö, ruskeilla pörröisillä hiuksilla ja kirkkaansinisillä silmillä. Nimeni on Maya. Elämäni oli normaalia. Vuosi ja puoli sitten! Tänä päivänä kuolleet kävelevät ympäri maita syöden kaiken elävän ja levittäen kauhua. Olen joutunut selviytymään yksin jo kolme kuukautta. Loput siitä vuodesta ja puolesta olin veljeni kanssa. Hän on 18-vuotias tummahiuksinen poika jolla on siniset silmät. Ihan saman väriset kuin minulla. Hän oli lempein ja kiltein, mutta samalla kova ja vahva, kunnes yhtenä päivänä tapahtui kauheuksia. Olimme kävelemässä metsän poikki, nilkkani oli venähtänyt, joten tavallaan laahustin. Veljeni oli väsynyt ja roikotti päätään. Meitä oli siis helppo luulla zombeiksi ja sattumoisin niin kävikin. Yhtäkkiä joku vain alkoi ammuskelemaan meitä holtittomasti ja juoksimme parhaamme mukaan. Yksi väärä käännös ja erkanin veljestäni. Sen jälkeen en häntä ole nähnyt. Tällä hetkellä talsin moottoritien reunaa ylläni farkut, jotka loppuivat repaleisina polviini, tummanvihreä toppi ja musta nahkatakki. Jaloissani minulla on polvipituiset ruskeat buutsit, ilman korkoja. Selässäni minulla on reppuni. Sen sisällä on taskulamppu, kaksi rullaa ilmastointiteippiä, kaksi laatikkoa ammuksia pistooliini, joka roikkui vyöstäni, pieni pussi sipesejä, iso vesipullo, purkillinen persikoita ja terävä keittiöveitsi suojassaan. Aurinko porotti kuumana ja ainoa suojani siltä oli maastovärinen lippalakki, joka kuului isoveljelleni. Takataskussani painoi kaksi lipasta pistooliini ja kädestäni roikkui terästään verinen kirves. Äitini ja isäni olivat joutuneet zombien puruleluiksi kun olin neljätoista ja puoli vuotta. Sitä te ette halua käyvän teidän vanhemmillenne, joten älkää päästäkö heitä ulos viinilasilliselle zombiapokalypsin aikana! Se oli virhe jonka minä ja Mike teimme. Takaisin nykyhetkeen.
Suutani kuivasi, mutten sallinut itseni juovan vettä pullostani ennenkuin löytäisin lisää. Kohteenani on bensa-asema, joka tiekylttien mukaan on kilometrin päässä. Moottoritien oikealla puolella oli metsää. Arvatkaa mitä toisella puolella oli. Metsää! Okei, luovutan. Tänne ulos kärventyy. Laskin kirveen maahan ja riisuin nahkatakkini. Solmin sen vyötäröni ympärille hihoistaan ja nostin kirveeni jatkaen matkaa. Tässä teille ehdoton vinkki kun zombit valtaavat maan. Ottakaa paljon ilmastointiteippiä. Tällä hetkellä olin kiertänyt sitä käsiini kyynärtaipeista ranteisiin asti. Zombien hampaat eivät lävistä sitä joten se käy käteväksi. Käänsin pääni tienpientaretta kohti ja näin jalattoman otuksen. Kohotin kirveeni ja heilautin sen vauhdilla zombin päätä. Kuului rasahdus ja sellainen ääni kun veitsi isketään raakaan lihaan. Veritippoja lensi ja kiskoin kirveen otuksen päästä. Jatkoin matkaani.
En joutunut kauaa talsimaan kun jo näin besa-aseman. Onnekseni sen yhteydessä jökötti pieni kauppa. En kiristänyt vauhtiani vaan kävelin tasaista tahtia sitä kohti. Aseman parkkipaikalla kökötti kaksi autoa. Toisen ovet olivat sepposen selällään. Tutkin ne myöhemmin. Kävelin lasiovelle josta roikkui kyltti, jossa luki "Suljettu". Lasiovesta puuttui puolet lasista. Koitin oven kahvaa joka onnekseni suostui yhteistyöhön ja päästi minut sisälle. Kohotin kirveeni valmiiksi ja astelin sisälle kauppaan. Ensisilmäyksellä ei näkynyt zombeja, joten laskin kirveeni ja kävelin paikkaa läpi. Paljon hyllyjä oli tyhjennetty, mutta osassa oli vielä tavaraa. Tämän kaupan yhteydessä ei ollut kahvilaa, joten ei ollut niin paljon tutkittavaa. Virnistin kun näin kylmäkaapin jossa luki suurin kirjaimin "Pepsi". Heilautin reppuni olaltani ja avasin läpyskän. Vedin vesipulloni esille ja kulautin loput vedet kurkkuun. Suustani pääsi henkäys juoman loputtua ja hieraisin vedet suuni ympäriltä. Asetin kirveen nojaamaan kassatiskiin ja kävelin varmin askelein kylmäkaapille. Avasin oven ja petyin huomatessani, ettei sisällä ollut enää viileää. Nappasin kaapista kaksi vesipulloa ja cola- sekä fantatölkin. Tungin ne reppuuni ja jätin kolme vesipulloa ja kaksi pepsitölkkiä rauhaan kaappiin jonkun toisen löydettäväksi. Suljin oven ja käännyin kohti ruokia. Teinin vaistostani suuntasin suoraan karkkiosastolle. Onnekseni ja syväksi ilokseni laatikossa oli neljä Pätkistä, joista kolme sulloin reppuuni ja yhden tungin takataskuuni. Otin yhden Marsin ja Snickersin jättäen kaksi molemmista paikoilleen korvauksena Pätkiksistä. Nappasin paketin Jenkki-purkkaa ja lähdin kohti säilykeruokia. Niitä ei todellakaan ollut paljoa. Työnsin reppuuni kaksi tölkkiä hernekeittoa, yhden tölkin herkkusieniä ja yhden tölkin aasialaisia maisseja. Lemppareitani! Nuolaisin huuliani ja kamppailin ajatuksen kanssa. Jättääkkö vai ottaako ananasrinkulatölkki? Päätin ottaa sen. Reppuuni ei mahtuisi paljon mitään tämän jälkeen. Päätin tarkastaa vielä ihan normaalin tarvikeosaston. Selasin hyllyjä katseellani etsien jotain hyödyllistä. En tahdo nauloja, enkä paperimukeja. Sen sijaan otin tölkinavaajan. Onneksi siirsin yhtä pahvilaatikkoa, sillä sen takaa paljastui ruuvimeisseli jolla voisin nitistää zombeja. Ruuvimeisselin pään tungin farkkujeni sisään, jotta tarpeen tullen voisin vetää sen esille. Suljin reppuni ja olin valmis tutkimaan autot. Tartuin kirveeseen ja lähdin ovesta ulos. Suunnistin ensin kohti avonaista punaista autoa, jonka sivuikkunassa oli mukava veriläikkä. Kurkistin ensin ikkunasta varmistaakseni auton tyhjyyden ja yritin avata takaluukun. Se kolahti auki ja sisältö paljastui tyhjäksi. Tuhahdin. Avasin takaoven ja kurkistin sisään. Ainoastaan risa kenkä ja istuinkoroke. Kurkkasin etupenkille joka oli yhtä tyhjä kuin takapenkkikin. Kiersin tämän auton päästäkseni toiselle. Valkoinen auto näytti tuottoisammalta. Raahasin kirvestäni auton luo. Etupenkillä istui kuivuneen näköinen ruumis. Avasin oven hiljaa ja vedin ruuvimeisselin esille. Iskin sen täysillä miehen ohimon takaa syvälle aivoihin. Vetäessäni sen irti verta valui reiästä ja ruuvimeisselin pää oli veren peitossa. Irvistin ja pyyhin ruuvimeisselin miehen paitaan.
"Sori kaveri" Mumisin ja vedin miehen pois autosta. Kurotuin tutkimaan etupenkkiä. Löysin ainoastaan auton avaimet ja puhelimen. Vetäydyin ulos autosta ja siirryin takapenkin puolelle. Ovi auki ja pää sisään. Ainoastaan avattuja tölkkejä penkeillä. Heitin ne ulos autosta ja peruutin ulos. Sitten takaluukku. Jouduin riuhtaisemaan sen auki. Kontista paljastui makuupussi ja viltti. Hymyilin.
"Ei enää kovia öitä" Naurahdin. Sitten jos vielä saisi tämän auton käyntiin. Ai mitä hyötyä kun en kerran voi vielä osata ajaa? No osaanpa hyvinkin. Veljeni opetti minulle ja hänen ystävänsä oli opettanut sen hänelle. Suljin takaluukun ja menin takaisin ratin luo. Työnsin löytämäni avaimet virtalukkoon ja väänsin. Tämä auto on taivaanlahja! Se käynnistyi ja hihkaisin iloisesti. Heitin kirveen ja reppuni pelkääjän paikalle ja istuin itse ratin taakse.
"Hahaa! Jess" Nauroin ja pamautin oven kiinni. Väänsin vaihdekepin pakin kohtaan ja peruutin parkkipaikan keskelle. Käänsin kepin nyt takaisin normaaliin ja painoin kaasua. Fuck yeah.
Pysähdyin vasta illalla ja bensa oli jo vähissä. Olin pysähtynyt metsän viereen autotielle ja pengoin repustani ruokaa. En ollut syönyt automatkalla muuta kuin Pätkiksen takataskustani. Tartuin persikkapurkkiin, jonka oli teipannut kiinni. Irrotin teipin ja avasin kannen. Tartuin yhteen persikanpuolikkaaseen ja haukkasin siitä palan ja suljin silmäni nautinnosta.
"Mmmh...." Mumisin samalla kun mussutin persikkaa. Silloin järkytyksekseni takaovi revittin auki ja joku hyppäsi kiireellä takapenkille pamauttaen oven kiireesti kiinni perässään. Persikanpala tippui tölkkiin ja kiljaisin.
"Aja, nainen! Aja!" Mies huusi takapenkiltä ja painoin täysillä kaasua.