Selviytyjä/HIATUS/(ZombieApocalypse)

5

"Aseet maahan! Heti!" Huusin.
"Voi luoja..." Nainen, jota pidin paikoillaan mumisi.
"Vouvouvou... Otetaampas rauhallisesti..." Mies rauhoitteli. Näin hänet hyvin selvästi hyllyjen yli, sillä ne olivat matalia.
"Aseet maahan" Käskin uudestaan. Mies laski jotain maahan ja nainen teki samoin. Työnsin naista eteenpäin itseni mukana. Noah katsoi minua kauhistuneena ja annoin hänelle 'älä liiku'-katseeni.
"Ottakaa reppunne ja kävelkää ulos ovesta. Kädet ylhäällä" Komensin ja kävelin lähemmäs. He tottelivat. Pian seisoin oviaukossa ja tuijotin edessäni seisovaa naista ja miestä. Pitelemäni nainen inisi peloissaan.
"Ei sinun tarvitse tehdä tätä" Nainen yritti. Astuin ulos ja työnsin naisen ystäviensä luo. Epäröin mitä minun pitäisi tehdä nyt. Osoitin kuitenkin vieraita ruuvimeisselillä.
"Noah!" Huusin. Astuin askeleen eteenpäin. Kuulin Noahin ilmestyvän taakseni.
"Mitä nyt?" Kysyin. Mielen teki antaa heille ruokaa ja lähettää menemään.
"Älkää tehkö mitään hätiköityä" Mies pyysi.
"Missä teidän lierinne on?" Noah kysyi ja työnsi ruuvimeisselikäteni alas.
"Springtonissa" Mies kertoi rauhallisena. Noah hätkähti.
"Eikös se ole iso kaupunki? Miten te selviätte siellä?" Hän kysyi hämillään. Mies katsoi naisia vaivaantuneena.
"No meillä on suora reitti kaupunkiin ja ulos. Kaupunki itsessään on täynnä tar..." Mies aloitti, mutta sulki suunsa kun tultiin tarvikkeisiin.
"Älä hätäile. Ei meillä ole mitään aikeita tulla kaupunkiinne. Montako teitä on siellä?" Noah kysyi. Näin selvästi, että mies oli rauhoittunut.
"Yksitoista" Hän sanoi ja vilkaisi taas naisia.
"Plus me" Hän jatkoi. Samalla kun Noah kuulusteli vieraita käännyin takaisin sisälle. Nappasin maasta miehen tiputtaman suuren veitsen ja kävelin naisen aseen luo. Nostin sen ja kävelin takaisin ulos.
"Voitte lähteä, mutta älkää tulko takaisin" Noah komensi. Asetin veitsen maahan ja potkaisin sen miehen jalkoihin. Tyhjensin naisen aseen ammuksista ja astuin lähemmäs heitä.
"Kääntykää ympäri" Komensin. He tottelivat ja kävelin miehen taakse. Avasin hänen reppunsa ja tiputin luodit sinne. Suljin repun ja kävelin aseettoman naisen taakse. Tartuin hellästi hänen käteensä ja Tungin aseen siihen. Nainen joka oli näpräillyt avaimenperiä seisoi kylkikyljessä toisen naisen kanssa. Vedin nallen takataskustani ja avasin kolmannen henkilön repun. Laskin nallen tavaroiden päälle ja suljin repun. Sitten kävelin takaisin Noahin luo. Näemmä Samuel ja Ashkin olivat tulleet ulos koloistaan.
"Olkaa hyvä ja menkää" Noah pyysi. Vieraat hölkkäsivät autolleen, joka kökötti parkissa. He hyppäsivät sisälle autoon ja kaasuttivat pois.
Lähdimme itsekin noin vartin päästä kun olimme saaneet tarpeeksi tarvikkeita. Reppuni oli aivan täynnä ja samoin oli muidenkin reput.
Noahilla meni hetki peruuttaessaan portista asuntovaunun eteen rysäyttämättä mitään palasiksi. Samuel ajoi toista autoa ja jätti sen portin eteen. Hypähdin ulos autosta reppuni ja kirveeni kanssa. Ken, Anton, Mary, Anna ja Lisa hymyilivät leveästi huomattuaan meidän palanneen. Suunnistin suoraan ruokavarojen luo. Asetin kirveeni nojaamaan asuntovaunun kylkeen ja laskin kaikki uudet tölkit repustani. Laitoin niiden viereen toisen karkkipussin ja kaksi suklaalevyä jättäen itsellenikin jotain. Päätin heivata toisen teippirullankin pois, joten avasin asuntovaunun oven ja heitin teipin pienelle pöydälle. Käännyin ympäri ja säikähdin ihan pirusti.
"Aoh! Herranjestas! Säikäytit minut!" Naurahdin Lisalle. Hän hymyili. Hänen hiuksensa olivat kullanruskeat ja hänen silmänsä ovat ruskeat. Hän on siro ja käyttää kommandobuutseja, mustaa t-paitaa ja farkkuja.
"Mitä sinä tuolla teit?" Hän kysyi uteliaana ja osoitti sisälle asuntovaunuun.
"Jätin vain yhden rullan ilmastointiteippiä sinne pöydälle" Selitin.
"Siitä puheenollen. Miksi sinulla on teippiä käsissäsi?" Hän ihmetteli.
"Aivan. Joo siis zombit eivät pysty puremaan sen läpi" Kerroin virnuillen. Lisa nyökkäsi vaikuttuneena. Olimme hetken hiljaa. Yhtäkkiä hän alkoi tirskumaan. Katsoin häntä ja hymy kutitti suupieliäni.
"Mitä?" Kysyin hymyillen hölmösti.
"Ash tuijottaa sinua" Hän kikatti. Punastuin ja käänsin pääni kohti autoa johon Ash nojaili. Hän virnisti minulle ja teeskenteli tutkivansa veitsensä terää kiinnostuneena.
"Eikä tuijota!" Väitin ja nauroin. Lisa yhtyi nauruuni ja räkätimme hulluna.
"Eikä! Miksi me edes nauretaan?" Lisa nauroi.
"En tiedä" Vastasin naurunpuuskassa.
Kun lopetimme nauramisen, jokaikinen leirissä katsoi meitä kuin hulluja ja se nauratti meitä lisää. Istuimme penkille keinun lähelle ja pidin reppuani sylissäni. Anton oli vienyt kirveen jonnekin joten se ei enää nojannut asuntovaunuun. Kaivoin repustani kaksi mansikkatikkaria ja ojensin toisen Lisalle.
"Kiitti" Hän kiitti ja kamppaili tikkarin suojapaperin kanssa. Minä tein tasan samaa. Pian jo sain revittyä paperin irti ja työnsin tikkarin suuhuni. Katselin miten Anna leikki etäämmällä jonkun pehmolelun kanssa ja aloin väkisin hymyilemään.
"Ihan käy Annaa kateeksi" Huokaisin.
"Miten niin?" Lisa kysyi ja nuolaisi tikkariaan.
"Hänen ei tarvitse huolehtia mistään. Ei stressiä siitä, että elääkö yön yli. Ei niin etteikö hän tajuaisi mitä on meneillään, mutta hän voi vaan sivuuttaa ne ajatukset" Sanoin haikeasti. Lisa huokaisi.
"Siitä on niin kauan kun viimeksi itse pystyin vain unohtamaan" Hän mumisi tikkari suussa. Nuolaisin omaani ja tunsin makean mansikan kielelläni. Hetkeksi Anna lopetti leikkinsä ja nosti päänsä meitä kohti. Hymyilin ja vilkutin hänelle. Hän hymyili takaisin ja jatkoi koirallaan leikkimistä. Itse jatkoin tikkarin imemistä. Ihan pian sen jälkeen kun olin pureskellut tikkarini jauhoksi ja niellyt sen, Samuel kiljui meidät syömään herkullista hernekeittoa. Istuin Lisan viereen leveälle selkänojattomalle penkille ja sain käsiini pahvilautasen jolla oli kasa hernekeittomössöä. Sain myös metallisen lusikan, jolla söisin keittoa. Se maistui... Niin hyvältä kuin vanha tölkkihernekeitto voi mahdollisesti maistua. Lisan ilmeestä näki miten paaaljon hän nautti omasta annoksestaan. Se olisi sitten aika vähän. Tirskahdin hänen ilmeelleen ja näytin vain yllyttävän häntä lisää. Hän alkoi vääntelemään naamaansa mahdottomiin asentoihin ja itse nauraa räkätin hänelle. Yritin siinä lomassa syödä hernekeittoa ja se onnistui... No... Riippuu minkä laskee onnistumiseksi. Lopetettuamme nauramisen ja syömisen, heitin lusikan kattilaan johon tiskit laitettiin ja heitin pahvilautasen muovipussiin, mikä oli täynnä roskia. Tiskivetenä käytettiin keitettyä jävivettä. Järvi alkaa rannalta, joka alkaa metsän jälkeen, joka loppuu noin kahden kilometrin päästä leikkipuistosta. Loppu päivä meni mukavasti ja illemmalla söimme uudestaan. Tällä kertaa jotain toista keittoa. Se maistui paljon paremmalta. Oikeasti. Vaikka se olikin jotain oranssia litkua, jossa oli jotain palasia ties mistä.
"Eli... Maya" Anton aloitti ja kohotin katseeni muovilautasesta käsissäni.
"Onko okei jos nukut autossa Ashin kanssa kun ei ole kauheasti muita paikkoja?" Hän jatkoi. Vilkaisin Ashia ja nyökkäsin pirteästi. Ei se minua haittaa. On vain se, että sopiiko se Ashille. Kukaan ei vain näytä kysyvän hänen mielipidettään. En aio itsekään kysyä. Saa sitten protestoida tilannetta autossa jos pännii. Lopulta kun olimme saaneet Annan nukkumaan ja itse höpötellyt niitä näitä nuotion äärellä, Anton sammutti sen ja lähetti kaikki nukkumaan.
"Öitä!" Huikkasin Lisalle ennenkuin hän katosi asuntovaunuun.
"Öitä" Hän kuiskasi takaisin, jottei olisi herättänyt Annaa. Itse heitin reppuni omalle penkkirivilleni autossa, ja siitä työnsin sen lattialle. Ash hääräsi myös takanani omalla rivillään. Nyt ei ollut kylmä, joten heitin vain viltin penkeille. Istuin penkille ja vedin buutsini pois jaloistani. Ovi tässä autolla oli sellainen mikä vedetään sivuun. Vedin sen oman penkkirivini ohi, jolloin Ash mahtui yhä sisälle ja ulos. Hän veti oven kiinni. Käännyin makaamaan pankeille ja vedin viltin altani ylleni. Kasvoni olivat etupenkkiä kohden.
"Hyvää yötä" Ash toivotti kuiskaten.
"Hyvää yötä" Vastasin ja suljin silmäni.