Selviytyjä/HIATUS/(ZombieApocalypse)

3

Tuossa todella hyvä biisi, josta sain paljon inspiraatiota
()()()()()()()()()()()()()()()()()()()(
Olin ilmeisesti nukahtanut, sillä heräsin vahvaan kiroiluun etupenkin puolelta. Räväytin silmäni auki ja vedin ruuvimeisselin käteeni. Vilkuilin hätääntyneenä ympärilleni autossa. Ei zombeja. Työnsin ruuvimeisselin takaisin paikalleen. Huomasin, että auto ei liikkunut enää.
"Perkele! Bensa loppui" Noah kirosi. Vilkaisin Antonia joka katsoi minua huvittuneena.
"Kivat refleksit" Hän tirskui. Nyrpistin nenääni ja virnistin.
"Mitäs nyt tehdään?" Kysyin.
"Jalkapatikalla jatketaan" Samuel tokaisi ja nousi ulos autosta. Ulkona oli yhä pimeää, joten epäilen ajaneemme vain puolisen tuntia. Huokaisin ja kaivoin taskulampun repustani. Avasin oven ja ja astuin ulos.
"Takakontissa on makuupussi ja viltti. Onko tarvetta?" Kysyin.
"No joo. Kaipa ne voi ottaa" Anton myöntyi. Kävelin takaluukulle ja riuhtaisin sen auki. Makuupussi oli kauniisti pienessä paketissa ja samoin oli myös viltti. Tartuin molempiin ja taskulamppuni oli pudota kädestäni. Ei kuitenkaan pudonnut. Heitin makuupussin Samuelille ja viltin Antonille. Jokaiselle jotakin. Itselläni oli oikeassa kädessäni taskulamppu ja selässäni reppu. Ainoastaan Noah säästyi kantamiselta, mutta luotin hänen suojaavan meitä muita jos zombeja näkyisi.
"Onko kenelläkään muulla jano?" Samuel kysyi yhtäkkiä.
"Häh? Emme ole kävelleet edes viittä metriä vielä?" Noah hämmästeli.
"No kieltämättä minulla on jano" Myönsin.
"Ja sattumalta omistan vettä" Naurahdin. Heilautin reppuni maahan ja pengoin sieltä vesipullon. Avasin korkin ja hörppäsin vähän. Sitten ojensin pullon Samuelille. Jokainen hörppäsi vähän ja pullossa oli kierroksen jälkeen puolet vedestä. Suljin korkin ja heilautin repun olalleni. Jatkoimme kävelyä tällä kertaa pidemmän aikaa.
"Öööf... Kauanko vielä?" Kitisin kolmatta kertaa 45 minuutin sisällä.
"Näetkö tuolla nuo harvat rivitalot?" Anton kysyi ja osoitti kauemmas pellon rajalle. Nyökkäsin. Siellä oli kuin olikin muutama leveä rakennus.
"Sitä aluetta emme ole vielä tarkastanut. Me vasta asetuimme tänne" Anton osoitti nyt tien vasemmalle puolelle kohti etäämmällä alkavaa metsää.
"Noin viidensadan metrin päässä metsän alusta on aidoitettu leikkipuisto. Siellä leirimme on" Anton kertoi. Selitänpä teille nyt tämän paikan. Seisoimme leveällä autotiellä jonka molemmilla puolilla on peltoa. Vasemmalla puolella peltoa on kilometri ja sitten alkaa metsä. Oikealla puolella on selvästikin vähemmän matkaa peltoa ja sitten alkaa metsä. Vajaan kilometrin päässä nykyisestä sijainnistani metsä saavuttaa tien reunan molemmilta puolilta tietä. Juuri ennen metsän kohtaamista tien kanssa oikealla puolella alkaa hiekkatie, joka johtaa vähän matkan päässä kököttävään rivitalo rykelmään. Rivitaloja on noin neljä, jokaisessa kolme yksiötä ja jos oikein hahmotan ne ovat rinkula muodostelmassa eli keskellä niitä on tyhjä alue. Vasemmalla puolella tietä ei ole mitään erikoista.
"Missä te nukutte?" Kysyin katsellen rivitaloja.
"No meillä on asuntovaunu, jossa nukkuvat Anna ja Mary sekä Lisa. Meillä on kaksi telttaa, joista toisessa nukumme minä ja Noah ja toisessa nukkuvat Ken ja Samuel. Ash nukkuu autossa" Anton kertoi. Jatkoimme matkaa ja Noah kertoi miten heidän joukkonsa kasaantui.
"Ensin olimme vain minä ja Anton. Olemme vanhoja työkavereita paloasemalta. Me kiertelimme siellä täällä, emme edes ajatellut aloilleen asettautumista. Sitten eräänä päivänä kun kävelimme jotain syrjäistä sivutietä niin Samuel ja Lisa tulla huristivat autollaan ja melkein kiilasivat meidät kaksi ojaan! Lisa on Samuelin siskon tytär. No he olivat pahoillaan, että melkein liiskasivat meidät ja kysyivät haluammeko liittyä heidän jengiinsä. Emme halunneet sillä hetkellä, joten tyydyimme vain kyytiin lähimpään asuinalueeseen. No asiat muuttuivat kun tutkimme pientä kyläntapaista ja löysimme asuntovaunun. Tietysti tutkimme sen sisältä ja löysimme jotain mitä emme kuvitelleet löytävämme. Kenin ja kasan säilykeruokaa. No siinä saimme sitten ajatuksen ryhtyä joukoksi ja lähdimme asuntovaunun ja auton kanssa ajelemaan. Ash oli vain random tyyppi tienpientareelta ystävänsä Jerryn kanssa. Poimimme heidät mukaamme, mutta menetimme Jerryn myöhemmin zombeille. Mary ja Anna löytyivät saarrettuina puutarhavajaan. Pelastimme heidät ja he tulivat autoinensa mukaamme. Myöhemmin Samuelin ja Lisan autosta loppui bensa ja ahtauduimme kaikki yhteen autoon ja asuntovaunuun. Siihen mennessä oli kulunut vuosi. Ennen puistoa olimme leiriytyneet jo hylättyyn kauppaan ja mökkiin keskellä metsää, mutta huomasimme, että zombit viihtyivät niiden lähistöllä. Löysimme tuon puiston neljä päivää sitten" Hän kertoi. Olimme kävelleet jo pitkän matkaa. En edes huomannut pientä soratietä metsään ja olin täysillä kävelemässä ohi, mutta Samuel huomautti tiestä.
"Aijoo" Tokaisin ja käännyin miesten perään. En kuullut kuin muutaman linnun kävellessäni pimeää tietä pitkin. Haukottelin leveästi ja hieraisin vedet silmistäni. Pysähdyin puiston portin eteen tutkimaan puistoa katseellani. Yksinäinen keinu, liukumäki, kiipeilyteline ja kiikkulauta. Ne olivat rakennettu harvakseen noin viidentoista metrin levyiseen ja pituiseen neliöön alueeseen, jota reunusti puolitoista metriä korkea aidoitus. Anton avasi natisevan portin ja seurasin häntä sisälle puiston alueelle. Portti oli tarpeeksi leveä autolle ja asuntovaunulle, jotka kököttivät peräkkäin aidan vierustalla aidoituksen sisäpuolella.
"Ei herätetä muita tähän aikaan. Mene nukkumaan autoon Ashin kanssa" Anton kuiskasi. Kaksi telttaa olivat auton lähettyvillä ja keskellä koko puistoa oli kivistä tehty ympyrä, jonka sisäpuolella oli kasa puuhiiltä. Käänsin katseeni autoa kohti, joka sattui olemaan semmoinen ison sorttinen. Etupenkit, kaksi riviä takapenkkejä ja iso takaluukku. Samuel ja Anton ojensivat minulle makuupussin ja viltin. Tämä yönä en vaivautuisi avaamaan makuupussia, jos en saisikaan jäädä.
"Mene vain. Ei Ash herää" Samuel usutti. Lähdin hiipimään kohti autoa ja vedin kirvestäni mukanani. Ovi kolahti auki ja pelkäsin, että Ash herää. Vilkaisin vielä miehiä jotka vetäytyivät telttoihinsa. Huokaisin ja hypähdin etummaiseen penkkiriviin. Suljin oven mahdollisimman hiljaa. Vedin ruuvimeisselin farkuistani ja laskin sen pistoolini kanssa reppuni päälle. Buutsit pois jaloista, makuupussi lattialle, kirves lattialle ja viltti päälle. Vilkaisin vielä kohti telttoja ja laskeuduin makaamaan. Minulla meni jonkun aikaa nukahtaa, mutta onnistui se lopulta.
Heräsin siihen kun joku tökki jalkaani. Säpsähdin, vedin jalkani pois ja tartuin ruuvimeisseliin repun päällä. Nousin nopeasti ylös ja näin Antonin virnuilevan oviaukossa. Pyöräytin silmiäni ja laskin ruuvimeisselin.
"Tule. Kaikki haluavat tavata sinut" Hän nauroi.
"Odota hetki" Pyysin ja työnsin viltin sivuun. Anton perääntyi ja työnsin jalkani buutseihini. Tartuin ruuvimeisseliin matkallani ulos autosta ja työnsin sen farkkuihini. Kiristin hiukan vyötäni ja suljin auton oven takanani. Pysähdyin heti auton oven eteen ja jäin tuijottamaan ihmisiä nuotion ympärillä. Tunnistin samantien henkilöt sen perusteella miten Anton oli minulle heitä kuvaillut.
"Kaikki, tavatkaa Maya. Maya, tapaa kaikki" Samuel hihkaisi iloisesti. Heilautin kättäni pienesti ja hymyilin.