Blind Channel Oneshot

12. ~ Little patient ~

Olli:

Aleksi makasi sängyssä kuumeessa. Mittasin häneltä aiemmin kuumeen ja se näytti lähemmäs 40 astetta. Siis aivan kamalaa! En tajua, miten hän on edes saanut sellaisen pöpön mikä aiheutti tuon. Itse olen pysytellyt kauempana, etten sairastuisi, mutta se tuottaa ongelmia kun toinen on niin läheisyydenkaipuinen. Eli en voi lähteä minnekkään. Nytkin olen istumassa olohuoneesta makkariin raahatussa nojatuolissa.

Huomasin Aleksin nostavan päätään tyynykasan keskeltä. Luulin hänen nukkuvan, mutta ei kai hän sitten nuku. Aleksi katsoi mua väsyneenä. Raukka. Haluaisin olla halimassa häntä, mutta en halua sairastua itse.

"Olli", Aleksi sanoi hiljaa. Hän alkoi yskiä paljon. Nousin nojatuolista ja kiiruhdin Aleksin vierelle. Ojensin hänelle vesilasin, josta hän joi. "Ei oo mitään hätää rakas", sanoin. Kun Aleksi oli juonut laitoin lasin takaisin yöpöydälle.

"Ei ookkaan, mutta mä haluan sut viereen. Mulla on kylmä", Aleksi sanoi. Enkai voi antaa hänen olla kylmissään. Kiersin omalle puolelleni ja kömmin peiton alle ja vedin Aleksin kainaloon. Hän alkoi heti hymyillä ja sulki silmänsä.

"Olli", heräsin Aleksin hätääntyneen ääneen. Hän istui sängyn laidalla ja näytti oksentavan. Ennätin ottamaan hänelle ämpärin sängyn vierestä ennen kun oksennus lensi.

"Anna tulla vaan kaikki", sanoin ja silitin Aleksin selkää. Se yleensä auttaa, koska toinen saa turvallisuuden tunteen. Aleksi oksensi vielä muutaman kerran. Sitten laskin ämpärin lattialle ja Aleksin sängylle makaamaan. Hän tosin oli nousemassa heti, mutta en antanut siihen mahdollisuutta. Ja miksi edes on tarvetta nousta, jos saa vain maata pehmeässä sängyssä.

"Mä käyn hakemassa sulle ruokaa ja sinä pysyt siinä", sanoin napakasti Aleksille, jotta tuo oikeasti pysyisi sängyssä. En halua nähdä häntä keittiössä nyt. Vasta sitten terveenä.

Kävin nopeasti hakemassa tuolle ruokaa ja autoin syömään. Ruoka ei kyllä meinannut mennä sisään, mutta Aleksi söi sen verran kuin pystyi ja meni sen jälkeen makaamaan. Silittelin tuota ja lauleskelin jotakin omaperäistä siihen asti, että hän nukahtaisi.

Poistuin makkarista hiljaa ja menin olohuoneeseen istumaan sohvalle. Otin puhelimen ja huomasin, että Niko oli laittanut meidän bändiryhmään viestiä.

-----
Niko: Mikä tila Ollilla ja Aleksilla? Tuutteko huomenna treenikselle?
Minä: No eipä olla tulossa. Aleksilla kauhee kuume. Lähemmäs 40.
Niko: Oho no ehkä ei kannata
Joel: Valitettavasti joudun ilmoittamaan ettemme mekään pääse Porkon kaa
Tommi: No mikä teillä ny on?
Joel: Joonas on kipeenä
Tommi: Okei. Ei kai mekään sitte mennä Nikon kaa
Niko: Nii. Palaillaan sitte ku muut voi paremmin
Minä: Joo moro
-----

Illemmalla tunsin pääni kipeäksi. En kai voi olla kipeänä. Heikotti vitusti eikä olisi jaksanut nousta sohvalta, mutta oli pakko kun Aleksilla oli asiaa. Nousin hitaasti ylös ja kävelin makkariin. Aleksi istui sängyn reunalla ja katsoi minua. Hänellä oli kädessään kuumemittari.

"Mittasin kuumeen ja näytti 35.5", hän sanoi. Aleksi sai yhtäkkiä jonkun ihme parantumisen. No hyvä minulle sillä nyt minulla on joku joka hoitaa.

Menin sängyn luokse ja rojahdin sen päälle. Aleksi katsoi mua huolestuneena. "Nyt voit sitten hoitaa mua", sanoin käheällä äänellä ja nappasin kuumemittarin Aleksin kädestä ja tungin sen kainalooni. Pakko saada tietää kuume-lukema.

"39,4", sanoin. Aleksi otti mittarin ja silitti päätäni. "Voi rakas. Taitaa meijän roolit vaihtua tässä nyt", hän sanoi ja veti viltin päälleni.

Olin sitten saanut Aleksin kuumeen ja nyt minä olen se, joka joutuu kärsimään. Eikai siinä sitten. Eletään päivä kerrallaan ja mennään eteenpäin.

-------
•S:516 •