Kuolit lumi alla jalkojen
lumihiutaleiden tanssia katsellen
jäälehtien helinää kuunnellen
ja tunsit sen tappavan pakkasen
joka repii siivet selistä enkelten
Ilman sinua katoan lumen valkeuteen
hukun tähän tyhjyyteen
hiljaa hengittämisen turhuuteen
sanojen puutteeseen
tähän tappavaan yksinäisyyteen
Sinä olit liian kaunis
liian hyvä ihminen
tähän rumaan maailmaan
Eikä tämä kaipuu
tämä rikkirepivä kipu
katoa vielä vähään aikaan
Mutta lopulta elämä jatkuu
ja aina aamuisin aurinko
taivaanrannasta kohoaa
Olen loputtoman surullinen
kun olet enää vilinää muistofilmien
muistoja kipeitä onnellisten hetkien
Katoava kasvo vanhojen valokuvien
kirvelyä kaipaavan sydämen
Kuljen silti eteenpäin toivoen
että lennät vapaana kuin pääskynen
taivaan sinessä keskellä enkelten
Mutta me täällä maassa muistamme
lämpimän hymysi täältä ikuisuuteen
Sinä olit liian kaunis
liian hyvä ihminen
tähän rumaan maailmaan
Eikä tämä kaipuu
tämä rikkirepivä kipu
katoa vielä vähään aikaan
Mutta lopulta elämä jatkuu
ja aina aamuisin aurinko
taivaanrannasta kohoaa
Sinä sen minulle opetit
joka päivä muistutit
kuolemasi jälkeenkin
Että vaikka mitä tapahtuisi
uusi aurinko nousee
aina aamuisin
YOU ARE READING
Jää vain hiljaisuus 2 (runokokoelma)
PoetryMun demonit saavat voimansa hiljaisuudesta, ja nyt sen painostavan hiljaisuuden massa alkaa olla jo V A L T A V A *** Siispä en ole vieläkään hiljaa. Tämä on toinen runokokoelmani, joka jatkaa samaa teemaa kuin edellinen; runot ovat edelleen p...
