olipa kerran jääkuningatar
joka kovetti sydämensä
kivikovalla ikiroudalla
ja karkotti kaikki
hyisellä katseellaan
seisoen ylpeänä
yksin keskellä sitä
jääkauden veroista
sydänjuuriin saakka
hyytävää pakkasta
seuranaan vain
ikuinen yksinäisyys
jäämuurinsa takana
ettei kukaan enää voisi
häntä satuttaa
olikohan se
sen arvoista?
YOU ARE READING
Jää vain hiljaisuus 2 (runokokoelma)
PoetryMun demonit saavat voimansa hiljaisuudesta, ja nyt sen painostavan hiljaisuuden massa alkaa olla jo V A L T A V A *** Siispä en ole vieläkään hiljaa. Tämä on toinen runokokoelmani, joka jatkaa samaa teemaa kuin edellinen; runot ovat edelleen p...
