niko//bad idea🥀

Luku 4. Vaan Ystäviä

Tuntui että olin ihastunut Joeliin. Mutta en mä voi! Se on ollu mun ystävä 11 vuotta en mä voi olla ihastunut joeliin. Tuijotin Joelia. Hän katsoi puhelintaan. Hihitin välillä kun katsoin Joelia iloisena. "mitä?" joel kysyi hämmästyneenä. "eeipä tässä mitään. Katon vaa ku naureskelee" sanoin yrittäen kuulostaa normaalilta. Minulle on aina sanottu että ole oma itsesi äläkä peittele tunteita. Mutta mitä minä nyt teen. Peittele tunteita. Minulla muljahti mahassa kun ajattelin että minun on pakko kertoa Joelille. Silmäni olivat vetiset. "mikä on?" joel kysyi. "ei mitään mua vaan väsyttää" sanoin peitellen. "Niko me ollaan ystäviä sä voit kertoo mulle mitä vaan" joel sanoi. Hiljaisuus laski huoneeseen. "N-no s-siis k-ku-kun..." sain alotettua. "niin?" joel kysyi hämmästyneenä. "ethän sä suutu mulle?" kysyin ennen kun olin valmis kertomaan. "ei Niko en tietenkään suutu" joel vastasi rauhoittavalla äänellä. "mä oon ihastunut suhun joel" sanoin nopeasti ja silmin tiukasti silmäni umpeen. Tuli kiusallinen hiljaisuus. "tai siis ei mitään" sanoin surkeana. "ei Niko.. Ei.. Siis se on ihan ok" joel sanoi. "mikä.. Mikä on ok" kysyin hämmästyneenä. "siis on ihan ok jos sä oot ihastunut muhun. Niko mäkin tykkään susta" joel vastasi rauhallisesti. En tiennyt mitä sanoa. Olemmeko siis yhdessä? Ääh en uskalla kysyä. "olemmeko siis yhdessä" joel kysyi. Tuntui kun hän olisi lukenut ajatukseni. Vedin Joelin sängyn lähemmäs ja suutelin häntä. "T-tarkoittaako tämä siis että olemme" joel kysyi hymy huulilla. Nyökkäsin. Joel punastui. Lääkäri tuli huoneeseen. "ja täällä ollaankin kotiutumis vaiheessa?" lääkäri varmisti. Olin iloinen että pääsimme vihdoin kotiin. Asuimme vielä Joelin kanssa erillään. "miten kerromme tämän muille?" joel kysyi. "ei kerrota niiden seurassa olemme vain ystäviä." vastasin

Pääshän Niko avautumaan tunteistaan mutta aavistaako muut mitä on tekeillä? 🤨