KIELLETTY

Luku 1

Puhelimessani pärähti herätys soimaan seitsemältä aamulla. Nousin kiireesti sammuttamaan sen, minkä jälkeen tassuttelin vessaan pesemään hampaitani. Tuijotin peilikuvaani pettyneenä. Olin yhä se sama vanha mä: vaaleat kiharat, paksut kulmakarvat ja harmaat silmät. Vartalonikin näytti peilissä lihavammalta. Joskus mietin, olinko mä vain läski, mutta ystäväni vakuuttivat, etten ollut. Heidän mukaansa mulla oli se niin sanottu "täydellinen tiimalasivartalo", mutta en tiennyt, pitäisikö mun uskoa heitä vai ei.

Puin ylleni beiget suorat housut ja valkoisen villapaidan. Kaulastani jätin pois rippiristini, koska en halunnut kenenkään kyselevän siitä uudessa koulussani. En halunnut kaikkien heti olettavan mun olevan uskovainen, vaikka sellainenhan mä olin. Mutta musta tuntui, että olisi vaikeaa olla se joukosta erottuva, jos muut saisivat tietää olevani vanhoillislestadiolainen. Saisin varmaan outoja katseita ja kuulla pahanpuhumista musta.

Äiti syötti keittiössä Oliveria, 2-vuotiasta pikkuveljeäni, joka oli yksi kahdeksasta sisaruksestani. Muita olivat 20-vuotias Petrus, 18-vuotias Luukas, 17-vuotias Viena, 10-vuotiaat kaksoset Alma ja Irma, 8-vuotias Hugo ja 5-vuotias Viljami.

"Huomenta, voitko syöttää Viljamille ton jogurtin, kun siitä ei näytä tulevan yhtään mitään?" äiti kysyi heti ensimmäiseksi.

"Joo totta kai", nyökkäsin ottaessani pikkuveljeni syliini. "Täältä tulee lentokone", sanoin työntäessäni lusikan hänen suuhunsa.

"Eikun auto", Viljami intti.

"Okei, auto sitten. Vruum", naurahdin syöttäessäni toisenkin lusikallisen.

Kun olin hoitanut tehtäväni, pääsin itse syömään. Tein itselleni kaurapuuroa marjojen kera. Söin sen nopeasti ennen kuin menin hakemaan koulureppuni huoneestani. Viena tuli juuri ulos omasta huoneestaan. Hän kävi samaa lukiota, johon mä nyt menisin. Isosiskollani oli vaaleat kiharat kuten mulla, mutta hän oli paljon hoikempi kuin mä. Hän oli kyllä ihan terve, mutta oli vain jäänyt laihemman puoleiseksi.

"Mennäänks samaa matkaa?" kysyin heittäessäni repun olalleni.

"Tulisin kyl muuten, mut meen Venlan kaa", hän vastasi.

Venla oli Vienan paras kaveri. He olivat tunteneet ensimmäisestä luokasta saakka. Mullakin oli bestis, mutta hän asui eri suunnassa. Hänen nimensä oli Aino Lahtinen.

"Okei, ei se haittaa. Meen sit yksin", vastasin nyökäten.

Palasin alakertaan ja suuntasin siellä eteiseen. Löysin valkoiset tennarini kenkätelineen alahyllyltä. Lähdin kiireesti lähimmälle bussipysäkille, jonne meiltä oli matkaa 500 metriä. En asunut ihan Helsingin keskustassa, vaan vähän kauempana, luonnon läheisyydessä.

Kesken matkan tuttu poika liittyi seuraani käveltyäni hänen talonsa risteyksen ohitse. Alex Vainio oli yksi kaveriporukkaani kuuluvista pojista (heitä oli tosin vain kaksi, toinen oli nimeltään Rasmus Turpeinen). Olin tutustunut häneen vasta rippikoulun jälkeen, kun olimme olleet Ainon kanssa ry:llä seuroissa. Hänen mukanaan olivat tulleet Rasmus, ja Susanna Rinne.

Alex oli sellainen 176 senttinen poika, jolla oli karamelliblondit hiukset, siniset silmät, hiukan täyteläiset huulet ja terävä leukalinja. Voin kertoa hänestä sen verran, että hän tykkää laulaa, soittaa pianoa ja rakennella puusta erilaisia juttuja. Viime kesänä hän oli tehnyt veneen.

Mäkin tykkään laulaa ja monesti juurikin me kaksi aletaan iltakylissä soitella sekä lauleskella. Muut sitten liittyvät siihen mukaan.

"Jumalan terve", Alex tervehti pirteänä.

"Jumalan terve", vastasin hymyillen. Hänen iloisuutensa sai mutkin hyvälle tuulelle. "Ihan ruton outoo mennä lukioon. Tuntuu, että justhan ysiluokka alko."

"Älä muuta sano. Ollaan hirveen vanhoi", hän sanoi.

"Harmi, ettei olla samalla luokalla. Mulla ei oo siellä ketään kaverii. Aino ja Susannahan pääs sun luokalle."

"No ei niillä luokil loppujen lopuks oo mitään välii. Ollaan vaan ilosii siitä, että päästiin samaan kouluun."

"Jep, paitsi että Rasmus ei oo."

"Niin no, se ei oo kyllä yhtään semmonen innokas opiskelija. Viihtyy se varmasti paremmin siellä matkailualalla."

"Miks se siis meni just sinne?" kysyin mietteliäänä. "Jotenki oletin, että se menis esim. sähkölle. En tiiä miks."

"No sehän rakastaa reissaamista henkeen ja vereen. Se haluis kuulemma mennä matkailuoppaaks ulkomaille."

"Aa joo!" nyökkäsin.

Pääsimme ratikkaan, joka vei meidät lähelle uutta kouluamme. Jäimme kyydistä ja kävelimme pari sataa metriä eteenpäin. Lukiolla meitä odottivat Susanna ja Aino.

Susannalla oli leteille kiinnitetyt luonnostaan punertavat hiukset, pisamien täyteiset kasvot ja merensiniset silmät. Ainollakin oli siniset silmät, mutta hän omasi tummanruskeat laineikkaat hiukset.

Lähdimme kaikki yhdessä sisälle suureen tiilirakennukseen. Erkanimme kuitenkin toisessa kerroksessa, koska mun piti mennä oikealle, kun taas toisten vasemmalle.
Kotiluokkani ei ollut kovin suuri, mutta sinne mahtui kyllä parikymmentä oppilasta.

Ensimmäisenä päivänä meille kerrottaisiin vain jotain lukioarjesta, koulutarvikkeista jne, joten ei olisi hirveän pitkä päivä.

Luokallani oli kymmenen poikaa ja mun lisäksi kahdeksan tyttöä. Kukaan ei kiinnittänyt erityisesti huomiota, paitsi eräs mopopoika, joka rehenteli juuri kovaan ääneen sillä, kuinka paljon oli juonut viime viikonloppuna. Hän oli noin 180 senttiä pitkä ja hänellä oli tatuointi vasemmassa käsivarressaan. Hiukset hänellä olivat laineikkaat ja ne olivat väriltään kaakaonruskeat. En tiedä, mikä hänessä niin kovasti pisti silmään, mutta ehkä se oli sitten se tatska.