snapshots; L.S

008.

"Ylös sängystäsi ja tule aamiaiselle et varmana nuku enempää", äitini ääni herätti minut ja keskeytti mielenkiintoisen uneni.

"Väsyttää...", sanoin matalalla äänellä painaen pääni tyynyihini.

"Omapahan on mokasi kun pitää kukkua yömyöhään", hän jatkoi ja näin hänen keräävän likaisia sukkia lattialta.

Nousin istumaan sängylleni siristäen silmiäni aurigonvalolle joka porautui silmiini inhottavasti varsinkin kun heräsin vasta.

"Mulla oli niin paljon hommaa en voinut nukkua", kerroin yrittäen saada hänet jättämään minut.

"Ylös", hän sanoi ja tein niin huokaisten laittaen harmaat collegehousut lähtien ilman paitaa alakertaan. En raaskinut edes miettiä asiaa koska sisälläkin oli jo niin lämmin.

Törmäsin Lottieen kun hän tuli olohuoneesta harjaten hiuksiaan.

"Sä olet kokoajan edessä", voihkaisin ärsyynnyksestä. Tätä se tuottaa kun herätät Louisin vapaapäivänä.

Lottie mulkaisi minua ja kävelin välittämättä ovesta sisään jossa seisoi Harry mustassa paidassa ja sinisissä farkkushortseissa. En uskoisi että miestä pukisi noin hyvin lyhyet farkut. Damn.

Oikein.. ooikein mahtava alku päivälle haha..

Tajusin hetken kuluttua että näytin varmasti aivan kamalalta ja vielä paidattomana joten ignoorasin hänet ja kävelin suoraan takapihallemme huomattavasti viileämpään ilmaan tietty varjoon huokaisten

"Etkö aio sano edes terve?", matala ääni kysyi ja käännyin ympäri.

"Ehm"

Peittelin kehoani parhaani mukaan, oisi pitänyt ajatella kaksi kertaa paidan ottamista.

Harry käveli ilkeä hymy huulillaan eteeni ja minua punastutti jälleen kerran.

Mitä hän tekee minulle? Tämä ei ole terveellistä tai ei ainakaan tunnu siltä.

"Louis tule syömään", äitini kerkesi huutaa ennenkuin Harry kerkesi avata suutaan. Ehkä näin oli parempi koska sydämmeni hakkasi jo ihan tarpeeksi kovaa enkä tarvinnut yhtäkään epämääräistä kommenttia.

Kävelin hänen ohitseen sisälle suoraan keittiöön aloittaen syömään äidin aamupalaa.

Hetkisen kuluttua myös Lottie tuli Harry perässään keittiöön ottaen kahvia.

"Louis on aamuisin äkäinen, älä välitä siitä jos se on ilkeä tai jotain", Lottie sanoi ärsyttävällä äänensävyllä Harrylle joka nauroi hörpäten kahviaan.

"Mitä?", kysyin nielaisten ruokani.

"Ei mitään, kai sä olet tavannut Harryn mun kaverin?", hän sanoi mitättömästi vaihtaen puheenaiheen.

"Tottakai olen", sanoin siirtäen huomioni ruokaan ja aloin syödä taas. Hetkinen..

"Kaveri?", kysyin hetken kuluttua.

"Se kaveri joka tuli illalliselle?"

"Joo joo, sinä päätit nukkua silloin", Lottie naurahti.

Nyt tajusin miksi juuri hän oli täällä.. Mutta samalla mietin että koska lottie on minua kaksi vuotta nuorempi niin miten hän tuntee Harryn joka nähtävästi on minuakin vanhempi?

Tai se nyt ei minulle kuulunut joten jätin asian sikseen ja nousin ylös laittaen lautaseni tiskipöydälle tuntien ja vieläpä nähden Harryn katseen itsessäni.

Kuulin ulko-oven avautuvan ja tutun äänen kailottavan eteisestä nimeäni.

"Niall mitä sä täällä teet?", kysyin.

"Kai minä nyt parasta kaveriani saan tulla tapaamaan", hän naurahti katsoen minusta ohi taakseni.

Hänen huulensa valtasi virne.

"Hauska nähdä taas Harry", Niall sanoi.

Vilkaisin Harrya ja sitten Niallia ihmetellen. Heidän välillään oli pitkä katsekontakti. Vedin blondin yläkertaan vielä katsahtaen kiharapäätä joka virnisti pienesti ristien kätensä rinnalleen.

____

"Louis mitä olisit mieltä siitä että mentäisiin tänäiltana juhliin?", Niall kysyi pyörien tietokonetuolillani.

"En halua että joudun vaikeuksiin vaikkakin sehän ei kuuluisi muille mutta ymmärrät pointin", huokaisin.

"Ei mitään sellaista, juhlat ei bileet", Niall kertoi ja otti puhelimen käteensä.

"No jos ne ovat hillityt", kohautin olkapäitäni katsoen kelloa.

"Juuri sellaiser", hän hihkui tyhmästi ja asetti puhelimen korvalleen nähtävästä soittaen jollekulle.

Niallilla on aina hoppu ja hän suunnitteli kaiken etukäteen tai sitten jotain tapahtuisi ihan tyhjästä. Kuten nyt.

Kuuntelin mitä hän puhui ja tajusin vain että linjan toisessa päässä oleva henkilö kertoi osoitteensa ja Niall nousi ylös puhelun loputtua.

"Ylös", hän hoputti ja menin nopeasti laittamaan siistimmät vaatteet päälle näitä 'juhlia' varten.

Niall hyväksyi tylsät vaatteeni ja sitten olimmekin jo menossa.

"Mihin olette menossa?" kuulin äitini äänen kääntyen naama vääntyneenä häntä kohti.

Hänellä oli lehti ja höyryävä teekuppi käsissään ja hän odotti vastausta.

"Me mennään ulos koska on  viikonloppu", kerroin ja hymyilin jottei hän kyselisi enempää.

"Kunhan ette tee mitään tyhmää", hän kohautti olkapäitään ja käveli olohuoneeseen suudellen Rickiä. Yök.

Kiiruhdimme Niallin autolle ja matkalla paikan päälle. Toivoin että illasta tulisi oikeasti kiva eikä mitään typerää tapahtuisi, minua ei pelottanut että jäisin kiinni tekemästä näitä juttuja mitä teen, vaan en halua että äitini on pettynyt minuun. Yritän miellyttää häntä aina ainakin hiukan. Outoa minunkin mielestä.

HYVÄÄ ILTAA

Kuolen väsymykseen valvoin aamu kaheksaan help me ahah mutta niin kiitos todella paljon ketkä lukevat tätä tarinaa ja ihania kommentteja on tullut ja votettakaa jos siltä tuntuu se oisi mahtavaa!!

Kiitos kaikille teille koska 1K!?