snapshots; L.S

039.

Tungin toisen käden taskuuni ja toisella pidin tupakkaa sormieni välissä. Puhalsin savupilven eteeni, se hahtui pois kun kävelin sen läpi kovaa tahtia, nakaten tupakan lopun maahan.

En voinut tehdä muuta kun lähteä kotoa. En voinut olla sekunttiakaan siellä. En tiennyt minne kävelin, mutta tiesin sen että kaikki oli päin helvettiä.

Ainut asia josta nautin oli pieni pakkanen pihalla. Se sai minut rentoutumaan hiukan, samalla kun vetelin tupakoitani tiukkaan tahtiin.

Tuntui kuin olisin kävellyt katuja pitkin silmät kiinni, tai unessa. Olin poissa tolaltani ja pääni löi tyhjää. Minua päin oli kävelemässä usea joukko nuoria jotka tulivat baareista, kovin äänekkäästi.

Pystyin kuulemaan kommentteja minusta, mutta päätin olla välittämättä. Sytytin uuden tupakan taas, onneksi ohitin ihmiset ja sanat heidän suustaan menivät toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.

Hiukseni hulmusivat hiukan tuulesta ja hengitin syvään. Yhtäkkiä tupakka napattiin huulieni välistä ja se lojui pian jäisellä asfaltilla jalkani vieressä.

Katsoin ylös silmiin, joita en meinannut tunnistaa. Kirkkaan vihreän värin oli peittänyt laajentuneet pupillit ja kerkesin säikähtää.

"H-harry?" kuiskasin ehkä hiukan pelokkaalla äänellä.

Hän puri huultaan ja horjahti hiukan. En arvannut hänen olevan pihalla tähän aikaan. Näin hänen tallaavan vielä savuavan roskan ja sitten hän meni ohitseni ja jatkoi matkaansa kuin mitään ei olisi tapahtunut.

"Hei!"  huusin hänen peräänsä.

Harry ei hätkähtänytkään vaan käveli vain eteenpäin.

Käteni alkoivat vapista ikävästi, mutta juoksin hänen peräänsä joka tapauksessa. Hän kääntyi puistoon, joka oli pimeä puiden varjoista. Tarrasin kiinni hänen olkapäästään ja pysäytin hänen liikkeensä.

Ennen kuin kerkesin huomatakkaan, hän heitti minut vasten puuta ja huudahdin hiukan.

"Luulitko etten haluaisi oikeasti kääntyä?"

Hän kuiski painautuen kehoani vasten kasvot lähellä omaani. Näin hänen suuret silmänsä täydellisesti katulampun valokeilasta.

"Mikset sitten tehnyt niin?" kysyin.

"Koska tiesin varsi hyvin, että tulet perääni"

Hänen huulensa hipaisivat omiani.

"Älä koske minuun", sanoin hampaat yhdessä tuuppaisten häntä taaksepäin haistaen alkoholin nenässäni.

Hän nosti kulmiaan.

"Olet humalassa...", pyöräytin silmiäni.

Olin täynnä vihaa ja surua hänen aikaisemman purkauksn takia ja ihmettelin miten hän edes uskalsi näyttää naamaansa.

"Tämä oli huono idea", mutisin lähtien hänen ja puun välistä pois.

"En halua, että välimme ovat huonot kun lähdet", hän sanoi seuraten minua tällä kertaa.

"Ja minä en halua keskustella tästä kanssasi"

Hän naurahti selkäni takana.

Otin askin taskustani ja nappasin yhden sormiini, sytyttäen sen.

"Mones tuo on jo?" hän kysyi vihaisella äänellä.

"En tiedä, varmaan neljäs"

Hän tuli lähelleni ja korotti kättään napatakseen tupakan.

Löin häntä poskelle kämmenelläni, ja jäin seisomaan paikoilleni. Tämä kaikki tapahtui kuin hidastetusti. Hän piti kättään nyt poskellaan nostaen päänsä minua kohti.

"Älä", kuiskaisin itkuisesti lähtien kävelemään pois.

"Louis!"

Pysyin hiljaa jatkaen kävelyäni. Tästä tuli kauhea fiasko, ja tahdoin vain unohtaa kaiken.

"Näkyillään", huusin vielä kiusallani taakseni, kadoten puiden lomaan.

Xxxx

Tälläinen pikainen ja lyhyt (sori) luku :)

Oon yliyliyli innoissani koska ensluku on NELJÄSKYMMENES ootte ollut ihania ja osoittaneet tykkäävänne tästä tarinasta niin mulla on ollut mahdollisuus jatkaa tätä ja siksi rakastan teitä kiitos!!! Ja vielä 18K ylittyi :')))