snapshots; L.S

047.

Kävelin hiljaa käytävää pitkin tuntien kylmiä väreitä paljaalla selälläni. En kuullut inahdustakaan, ja ihmettelin asiaa todella paljon.

Kuvittelin jo hänen vain halunneen pois, joten kävelin keittiöön ihan varmana, että hän olisi siellä. Hän kyllä oli siellä... Äitinsä kanssa.

Suuni aukesi ja olin jo valmis perääntymään, mutta pian katsoin suoraan hänen äitinsä silmiin.

Hänen kulmansa nousivat ja hänen silmänsä kuin tutkivat minua. Harry kääntyi ympäri, pelkät boxerit päällään, hiukset kosteina.

"Terve nuori herra", hänen äitinsä puhui yllättyneenä katsoen poikaansa.

"Hei", piipitin pitäen käsiä ristissä rinnallani.

"Mitäs te olette puuhailleet?", hän kysyi nojaten pöytään, pitäen katsekontaktiamme yllä.

Auoin suutani hetken aikaa.

"Louis tuli viettämään aikaa kanssani, koska hän lähtee Lontooseen huomenna", Harry kertoi nyökäten ja vilkaisten minua.

"Todellako, mikä sinut sinne vie?", tämä Anne kysyi mielenkiintoisena.

"Työt", sanoin lyhyesti ja hän nyökkäili.

"Mitä teet työksesi?"

"Äiti.."

Naurahdin hiukan Harrylle.

"Valokuvaan", vastasin lyhyesti vilkaisten Harryn silmiä.

Anne nyökkäsi mietteliään näköisenä.

"Olitteko kummatkin suihkussa...?", hän nosti sormeaan meitä kohti.

"Eiii..."

"Äiti oliko sinulla muuta asiaa? Meillä jäi juttu kesken", Harry puhui melkein päälleni.

"Ai.. Anteeksi kovasti, mutta onnea sinulle Louis, nähdään", hän nauroi suloisesti nostaen laukkunsa lattialta.

Hän ojensi Harrylle seteleitä taskustaan ja Harry näytti vihaiselta. En tiennyt mistä oli kyse.

Anne käveli ohitseni ja poistui keittiöstä.

Nostin kulmiani ja otin Harryn paljaasta olkapäästä otteen. Käänsin hänet minuun päin.

Olin avaamassa suutani, mutta hän nosti sormensa kasvoilleni.

"Anteeksi, en muistanut ollenkaan, että hän kertoi tulevansa käymään", hän puhui hiljaa peukalo alahuulellani.

"Ei se haittaa, ei ollenkaan", puhuin ottaen kiinni hänen kyljiltään. Painauduin häntä vasten ja annoin pienen suudelman hänen pehmeälle poskelleen.

"Minua todellakin harmittaa se, että joudun lähteä kotiin", kerroin.

"Mmhh", hän mumisi katsoen minua silmiin.

"Minulla tulee olemaan tiukka aikataulu, ja varsinkin kun joulu alkaa lähestyä, tiedäthän", sepitin. En edes tiennyt oliko tuo totta...

"En tahdo, että meistä tulee etäisiä", Harry sanoi yllättäen.

"Mitä tarkoitat? Älä ole noin epätoivoinen, ja muutenkin voit aina jutella minulle viesteillä ja voit soittaa milloin vain", kerroin.

"Minua vain pelottaa ajatus siitä, olet ainut ihminen joka on kontakteissa kanssani", Harry näytti surulliselta.

"Sitten menet etsimään ystäviä, ei se ole niin vaikeaa", hymyilin.

"Mutta nyt minun on aivan pakko alkaa valmistautua, jotta pääsen kotiin", kerroin ja tuuppaisin häntä taaksepäin virnistäen ja lähdin häntä karkuun.