snapshots; L.S

024.

"Ja kaiken lisäksi vielä haluan kiittää teitä koska tulitte juhlimaan kanssamme, pidetään hauskaa!"

Sukulaiset taputtivat ja muutama menikin heti juttelemaan ja halimaan äitiäni. Hän oli niin iloinen.

Aloin hymyillä itsekin ja siirsin katseeni Lottieen ja tähän poikaan jotka puhuivat miehelle, mutta en saanut selvää kuka hän oli, koska hän oli selkä minuun päin.

Lottie kumartui halaamaan häntä ja kurtistin kulmiani.

"Louis tahdotko syödä jotain?", Harry kysyi hempeällä äänellä yhä vieressäni.

Vilkaisin häntä, mutta pysyin hiljaa katsoen miestä tarkasti ja odotin että hän kääntyisi.

"Louis..."

Kun mies kääntyi näin tutut kasvot ja nousin ylös. Arvasin että hän tulisi.

"Meni ruokahalu, mutta jos et halua mennä yksin niin voin tulla", sanoin hiljaa vihdoin huomioiden hänet kokonaan.

Hän nyökkäsi ja nousi ylös ja kävelin nopeasti sisälle ennen häntä. Pudistin päätäni ja tunsin fiilikseni menevän melkein kokonaan, koska en takuulla tahtonut nähdä isääni.

Tunsin käden ranteellani joka pysäytti minut.

"No?"

"Mitä?"

Hän pyöräytti silmiään ja veti minut keittiöön ja sulki oven takaamme.

"Äsken olit iloinen ja sitten, hetkessä näytät siltä että räjähdät. Oletko raskaana tai jotain?" hän kysyi kulmat ylhäällä työntäen minut pöytää vasten.

"Haluatko tietää lasketun ajan?" kysyin sarkastisesti ja hän alkoi nauraa.

Hän ei ollut kosketusetäisyydellä, joten en ollut niin hermona kuin yleensä olisin. Nappasin shamppanjapullon ja aloin juoda siitä.

"Rauhoitu", Harry naurahti ottaen pullosta kiinni.

"Harry, minä juuri näin isäni jota en ole tavannut vuosiin ja olen hermona, hänen ja sinun takiasi", selitin hänelle.

"Miksi minun?"

"Unohda mitä sanoin", voihkaisin ja hän virnisti, onneksi silti sivuuttaen isäasiani.

Hän ojensi pullon minulle takaisin ja siirtyi pöydän luokse, jossa oli pieniä herkkuja. Hän otti niistä muutaman ja alkoi syödä niitä.

"Ajattelitko piilotella koko illan täällä?" Harry kysyi.

Lipaisin huuliani ja kohautin olkapäitäni. Hän pudisti päätään ja nielaisi pureskeltuaan.

"Louis kulta tuletko tänne, oletko edes siellä", äitini ääni kyseli minua nakuttaen ovea.

"Äitisi tarvitsee sinua, minä lähden Lottien luo, älä mökötä", hän hymyili tökäten poskeani kävellen ovesta ulos.

Lähdin itsekin äitini luokse ja samantien kohtasin isäni silmät ja halusin huutaa. Nyt sitä mennään, jos mennään. Olisin tahtonut olla Harryn kanssa enemmän, kuin mielelläni.

Tuijotin häntä ilmeettömänä ja äitini yskäisi hiljaa.

"Tiedän että haluat minun puhuvan isälle, mutta nyt ei ole se aika", kerroin äidille.

"Minä olen tässä edelleen", hän sanoi vieressäni. En huomioinut häntä vaan katsoin äitiäni.

"Louis...", hän sanoi hiljaa.

"Ja lisäksi mitä sinä tuolla pullolla teet?"

"Minä juon niinkuin normaalit ihmiset, nyt on sun syntymäpäivä en tahdo kinastella", naurahdin hermostuneesti. Hän nyökkäsi taputtaen olkaani kädellään muutaman kerran.

"Mene pitämään hauskaa Niallin kanssa, älä juo liikaa"

Tottakai pidän hauskaa mutta en Niallin kanssa, hän ei edes ollut tullut koko paikkaan. Mutta uskoin, että hän aikoi ilmaantua jossakin vaiheessa.

____

"Avaa se nyt"

"Näitä on niin paljon! Mennään ensiksi syömään"

Naurua kuului vieläkin, osasyynä oli alkoholi. Vanhimmat vieraat olivat jo lähteneet, mutta äitini parhaat kaverit ja Rickin ystävät olivat paikalla ja he oleskelivat olohuoneessa, ja terassilla.

Olin täynnä jo kaikesta ruoasta, mutta minulla oli niin tylsää, joten söin lisää ja oloni oli sekainen kaikesta alkoholista mitä olinkaan juonut.

Aurinko alkoi laskea ja alkoi kylmentyä, joten varpaani olivat jäässä kenkieni sisällä. Ja Niall oli varmaan siepattu matkalla tänne, koska hän ei koskaan saapunut paikalle. Surullista.

"Lottie, tulee oksennus", huudahdin siskolleni, joka tunki kieltään tuon pojan kurkkuun.

"Harry kiltti pidä Louisille seuraa, kun kerran tulit takaisin", Lottien ääni kuului pienenä ja samassa nostin katseeni ja näin Harryn. Hän katosi myös aikoja sitten, nyt kun muistin.

Hän käveli luokseni hymy huulillaan.

"Haluatko mennä johonkin?"

Pudistin päätäni koska olin hiukan väsynyt. Hiraisin silmiäni ja hän otti kädestäni kiinni vetäen minut ylös.

Hän ei sanonut mitään vaan puristi kättäni hellästi vetäen minut perässään sisälle. Hymyilin hiukan tajuten että hän oli viemässä minua yläkertaan ja mahassani alkoi tuntua oudolta.

"Ehkä Louisin on aika mennä nukkumaan", hän lässytti ja löin itseäni otsalle.

"Ei todellakaan!" vastustin ja vetäisin käteni irti hänen omastaan.
"Mitä sitten haluat tehdä?"  hän kysyi virnistäen. Kävelin huoneeseeni tunkien oven kiinni hänen naamansa edessä.

En vastannut mitään vaan menin makaamaan sängylleni kädet naamallani silmät kiinni. Tuntui kuin olisin nukahtanut, mutta hätkähdin kun kuulin hiljaista narinaa ja se oli varmaan Harry.

Nostin käteni pois silmiltäni ja ihmettelin, kun Harry käveli viinilasit kädessään toiselle puolelle sänkyäni. Juuri kun hän oli istumassa muistin lakanani ja kierähdin hänen eteensä.

Hän nosti kulmiaan.

"Minun lakanat on likaiset..."

Hän naurahti ja vetäisi kenkänsä pois jaloistaan ja istui yöpäytäni viereen sängylleni.

"Ei se haittaa"

Hän otti lasit käsiinsä ja pysähtyi katsomaan minua.

"Ajattelin kun löit oven naamaani, niin haen juotavaa meille.."

En nähnyt häntä kunnolla koska olin selälläni ja hän oli visiossani ylösalaisin.

"Musta tuntuu että olen juonut liikaa", kerroin naurahtaen sulkien silmiäni.

"Sun äitisi antoi punaviiniä, se kertoi että pidät siitä, nouse"

Nostin kulmiani ja nousin hitaasti istumaan häntä vastapäätä ottaen tukea kädelläni sängystä, puristaen peittoa käsissäni.

Xxx

Votea ja kommenttia ! ♥

Kiitos kun luit !