Hanki elämä

5 - Pahikset

- Maija mitä tämä on?!
Hihitystä. En ole varma, nauranko minä vai joku muu.
- Mitä mä oon tehny sun kans väärin? Minkä virheen mä kasvatuksessa tein? Maija sano mulle, onko sulla paha olla! Miksi sun pitää tulla humalassa kotiin!
Taidan se olla minä, joka nauraa. On vain niin tavattoman hauskaa.
- Sä oot sitten kuukauden kotiarestissa. Puhutaan aamulla.
Kikatus loppuu. Jalat kulkevat kohti portaita. Kotiarestia? Vähänkö hauskaa! Ja sitten nauran taas.

***

En herää auringonpaisteeseen. Itse asiassa ulkona on pilvistä, kuten ihan tavallisena marraskuisena lauantaiaam... Katseeni osuu kelloon. Siis tavallinen marraskuinen keskipäivä. Suljen silmäni hetkeksi. Minulla on kamalan huono olo, eikä se ole pelkästään fyysistä. Kohta pitää juosta vessaan yökkäämään... Alakerrasta kuuluu puhetta. Äidin ääni kuulostaa surulliselta, ajoittain jopa vihaiselta. Pääsen sängystä ylös, vaikka huoneeni keinuu hieman. Matkalla vessaan ymmärrän äidin puhuvan puhelimessa. Sanoista päätellen linjan toisessa päässä on isoäiti. Sitten kumarrun ja oksennan.

Laskeudun sängylle ja suljen silmäni. Yritän palauttaa mieleeni muistikuvia eilisestä. Bileet Kallen luona, vain parin kilometrin päässä meiltä. Neljä tupakkaa ja jotain alkoholipitoista. Reilusti tanssimista ja kikattamista. Kallen isoveli oli paikalla, eihän poika muuten olisi saanut jäädä kotiin, kun vanhemmat juhlistivat hääpäiväänsä viikonloppureissulla. Isoveli ei kuitenkaan tehnyt muuta kuin pelannut, joten saimme rauhassa rikkoa Kallen isän jääkiekkopokaaleja sisältävän palkintokaapin. Tai siis, en se minä ollut, vaan joku jätkä kaatui sen päälle. Lasia oli kaikkialla, mutta ei se ketään haitannut. Nauroimme ja tanssimme, joimme kulauksen ja jatkoimme tanssimista. Mitä pidemmälle ilta kului, sitä enemmän riehuin tanssilattialla. Ei se haitannut, vaikka hitaiden aikana roikuin ties kenen kaulassa. Kai sitä joskus sai pitää hauskaa? Keskiyöllä Mika sieppasi minut mukaansa ja menimme nurkan taa tupakalle. Olin polttanut aiemmin neljä tupakkaa, enkä jaksanut enää enempää, joten seisoin taloon nojaillen. Sisällä kello löi kaksitoista. Mika vilkaisi minuun, virnisti suloisesti ja sitten me pussasimme.

***

- Maija, sano ettet sä oo polttanu, äidin ääni on kauhistunut.
Tunnen, kuinka puna kohoaa hitaasti poskille.
- Voi luoja... Kuinka pitkään sä oot polttanu? äiti kysyy ja vajoaa pöydän ääreen istumaan.
Yritän syödä paahtoleipää, vaikkei ole nälkä. Mutisen jotain epämääräistä ja täytän suuni ruualla, niin ei tarvitse puhua hetkeen.
- Missä sä olit eilen, kenen kanssa ja mikset tullut koulusta kotiin?
Ai niin joo. Ehdin jo unohtaa menneeni ensin Mikan luo, se oli hänen ideansa. Poika pelkäsi, että äiti olisi lukinnut minut huoneeseeni, enkä olisi päässyt Kallelle. Tiesin, että äiti olisi tehnytkin niin.
- Kaverilla olin, mumisen.
- Tyttö vai poika?
- No miks se sua kiinnostaa!?
- Kyllä sä tiiät, älä oo lapsellinen.
- Tyttö, sanon, sillä valehtelu ei loppujen lopuksi ole kovin vaikeaa. Äiti hymähtää hieman epäuskoisena, mutta jatkaa sitten:
- Ja miten alkoholi tuli mukaan?
- Öö... Me mentiin toisen kamun synttäreille, kun ei tiedetty millasta se meno siel on.
- Ja tupakka?
- Kyl sä tiiät... Kavereiden paine...
Äiti ei näyttänyt uskovan.
- Saat silti kotiarestin kuukaudeksi.
En uskaltanut sanoa vastaan. Äiti näytti tarpeeksi pelottavalta.

***

- Eiks se seiskojen limudisko oo ens torstaina? Mika vilkaisee minuun.
Seisomme koulun nurkalla odottamassa ensimmäisten tuntien alkua. Märkiä lumihiutaleita putoilee taivaalta, mutta ne sulavat vedeksi heti osuessaan maahan. Pudotan tupakkani maahan ja tallaan sitä jalallani, ennen kuin käännyn vastaamaan
- Öö, kai, kaivan repun pohjalta vaaleansinisen kutsun.
Jatkan:
- Miks se sua kiinnostaa?
- Mulla on yks idea.
- Kerro!
Mika virnistää salaperäisesti ja tökkää minua kylkeen.
- Eiks niin, että sä viihdyt limudiskoissa?
Puistelen päätäni. Aiemmin en olisi voinut kuvitellakaan meneväni diskoon kiusaamisen vuoksi, mutta nyt en aio mennä sinne parempien bileiden takia. Tosin torstaisin kukaan ei järjestä minkäänlaisia pippaloita.
- Pitääks mun jotenki jelppiä sua tässä suunnitelmassa? kysyn hieman innottomana.
- Mä kerron lisää, kunhan ne kaveritki tulis kouluun. Meillä on ekalla matikkaa ja ne lintsaa.
- No mitäs sä täällä sitte teet?
Tiedän, että Mika inhoaa maanantaita ja matikkaa. Nämä kaksi asiaa ovat syypäitä pojan poissaolo-luettelon pituuteen, joten tätä ei yleensä tähän aikaan koulussa näy.
- Mä halusin nähä sut, Mika vastaa ja hymyilee.
- Miks?
Mika näyttää pettyneeltä.
- Sä oot sitte vissii unohtanu, mitä perjantaina tapahtu...
Puna kohoaa poskilleni. Oliko poika pusuissaan tosissaan? Eikö se ollutkaan sekoilua kännissä?
- Ai siis joo, mumisen vastaan.
Mika vetää minut lähemmäs ja pojan huulet hipaisevat otsaani. Mitä täällä tapahtuu? Onko minulla kohta poikaystävä?

***

Vilkaisen puhelimen näyttöä. To, 15 marraskuuta, klo 17.45. Vartti limudiskon alkuun. Mika ja muutama muu poika seisoskelee kanssani koulun nurkalla. Kukaan ei polta, mutta kaljatölkki kiertää tyypiltä toiselle. Mika ei kuitenkaan ojenna sitä minulle.
- Jos sä haiset kaljalle, ne ei päästä sua siisään, poika perustelee.
Nyökkään ja vaihdan painoa jalalta toiselle. Vilkaisu nurkan taakse kertoo, että paikalla on jo neljäs osa ikäisistäni. Korkeintaan puolet tulee paikalle, niin aliarvostettuja koulun diskot ovat. Olemme kuitenkin päättäneet, että paikalle sattuvat tulevat kokemaan ikimuistoisen diskon.

17.59. Tukioppilaat tulevat avaamaan koulun oven. Nyökkään pojille ja työnnyn muiden mukana sisälle. Lasken kutsun pöydälle tukioppilaiden nähtäville, saan leiman käteeni ja kuljen muiden mukana liikuntasaliin. Hengailen seinän vierellä muihin mulkoillen, eikä kukaan lähesty. Kymmenen minuutin jälkeen lukkiudun tyttöjen vessaan ja soitan Mikalle.
- Kaikki okei, porukka on rauhas, valvoja ope seisoo yhes nurkas ja kaikki seiskat on kerääntyny liikkasalin toiseen päähän. Suosittelen keskimmästä ikkunaa, kuiskutan puhelimeen.
- Asia selvä. Me yritetään nyt.
Katkaisen puhelun ja palaan saliin. Vetäydyn muiden oppilaiden luo ja odotan. Diskomusiikki on niin kovalla, ettei ulkoa tulevia ääniä kuule. Niinpä ikkunan hajoaminen yllättää kaikki. Lasin sirpaleiden seassa saliin lentää kaljatölkkejä ja pari pulloa siideriä. Pullot hajoavat lattialle ja siideri lainehtii ympäri salin. Tytöt kirkuvat ja osa ryntää paniikissa ulos. Yritän peittää virnistelyni, mutta ei sitä kukaan huomaa. Lopulta valvova opettaja havahtuu säikähdyksestään ja ryntää ikkunalle. Matka keskeytyy kaljatölkin lentäessä suoraan päähän. Siinä vaiheessa paniikki leviää kaikkiin. Opettaja lysähtää lattialle ja lähden juoksemaan ulos. Poikien pitää juosta - ja vähän äkkiä sittenkin!

//Odotan innolla teidän mielipiteitänne tästä osasta! Mikä oli hyvää ja missä oli parannettavaa? Myös ehdotuksia Maijan tulevaisuutta koskien otetaan vastaan. Suunnitelmat ovat jo melko selvät, mutta teidän ideanne voisivat pitkittää tätä tarinaa! Toivottavasti viihdyitte tämän osan parissa.
- Ainokainen