Please don't go // Calum Hood

yksi

"Mä pärjään kyllä" vakuutin urheasti vanhemmillenni vielä kertaalleen. Äiti halasi minua itkien.

"Rakas onnea matkaan " hän sanoi kun kävelin turvatarkastukseen.
Halasin vanhempiani vielä viimeisen kerran ennekuin lähtisin tälle seikkailulle jota en tulisi ikinä unohtamaan.

Tämä oli se päivä jota olin odottanut. Olin lähdössä vuodeksi vaihto oppilaaksi Australiaan. Olin varma että halusin tätä mutta onhan se surullista ajatella ettei nää rakastamiansa ihmisiä vuoteen.

Menin turvatarkastuksen läpi jossa muu ryhmä oli kokoontumassa. Ryhmämme vetäjä oli juuri aloittamassa nimen huudon joten asetuin riviin niin kuin olisin ollut siinä koko ajan.

"Anni Virtanen?" Ryhmän vetäjä kysyi ja kun kuuli että kysymänsä henkilö oli paikalla veti rastin ruutuun. Tätä jatkui tovin ennen kuin tuli oma nimeni.

"Bella Koskinen?"

"Paikalla" vastasin ja kuuntelin kuinka hän luetteli vielä pari nimeä.

Kun kaikki oli todettu olevan paikalla lähdimme kohti tiloja jossa odotetaan lentoja. Istuuduin kovalle metallipenkille odottamaan ja viereeni istui tyttö joka oli myös ryhmässämme.

"Mä oon Linda" Tyttö sanoi ja nostin katseeni häneen.

"Bella" sanoin hymyillen pienesti.

Puhuimme ja sain selville että hän oli menossa pieneen kaupunkiin josta oli 40 mailia Sydneyhin. Olin iloinen sillä itse olin menossa Sydneyn omakoti alueelle joten voisin nähdä häntä joskus.

"Matkustajat lennolle A23 Sydney, Australia ilmoittautukaa terminaaliin 3" kuulutus kuului.

"Se on meidän" sanoin ja nousimme. Olimme olleet ihan sen tiskin vieressä mihin meidän piti mennä joten olimme ensimmäisten joukossa jotka pääsivät koneeseen. Valmistauduin jo henkisesti matkaan että se olisi pitkä ja istuisin todennäköisesti tuntematton vieressä mutta yllätyin iloisesti kun Linda tulikin istumaan viereeni.

"Tästä se sitten lähtee" huokaisin kun lentokone kohosi ilmaan. Linda vain nyökkäsi. Emme kumpikaan löytäneet tähän tunteeseen sanoja joten olimme vain hiljaa.

*Skippaus Sydneyn kentälle*

Olimme vaihtaneet numeroita Lindan kanssa ja toivottaneet toisillemme onnea matkaan.

Näin tulevan perheeni ja väänsin hymyn umpiväsyneelle naamalleni.

Sydney, let's go.

\\\

Sori tää eka luku tää paranee kyl :)

Mun oma veli lähti itseasiassa just pari viikkoo sit vuodeks jenkkeihi vaihtoo joten sain siitä tän idean :)

Ja tää on myös aika suureks osaks @Kata_12 ansiota et kirjotin tän nyt koska se pyys Calum fanficcii ja olin itekki miettiny sitä joten tässä se on nyt :)

Love you ❤