Herra Pyöreäsilmäinen

Eväitä - 3

Sami oli ollut nyt töissä muutaman tunnin, ja kello oli 16:30. Hän oli järjestellyt kirjoitusvälineitä omiin koreihinsa, ja pyyhkinyt hyllyjen päältä pölyjä. "Sami, söitkö aamulla?" Dee Oo kysyi väsyneenoloiselta Samilta. Samin vatsa kurni. Dee Oo hymähti. 

"No, kyllä mä jotain kymmenen aikaan söin..." Sami vastasi ja hieroi niskaansa. Kaupassa oli vain hän ja herra Do. Dee Oo nyökkäsi ja lähti takahuoneeseen. "Seuraa minua taas!" hän huudahti. Sami seurasi häntä, ja katsahti ulos, miettien tulisiko kauppaan sillävälin asiakkaita. Dee Oo avasi pienen jääkaapin ja otti sieltä limutölkin, jonka hän sitten asetti keittiötasolle. Sen jälkeen hän nousi varpailleen ja avasi keittiökaapin, josta hän otti vihertävän kupin. 

Dee Oo kääntyi katsomaan Samia, ja ojensi limutölkin hänelle. "Oletko allerginen millekkään?" hän kysyi samalla. Sami otti tölkin käteensä ja kertoi Dee Oolle "On mulla diabetes... Se ei sillaan vaikuta mun ruokavalioon mut mun pitää huomioida mun verensokereita melkein kokoajan" Sami selitti katsoessaan muualle. "Oi, olen pahoillani" Dee Oo sanoi ja huolestui heti. "Voitko juoda tätä?" hän kysyi nolostuneena osottaen tölkkiä. Sami hymähti. "Joo joo, mä voin syödä ja juoda mitä muutkin" hän selitti. Dee Oo hymyili ja otti kaksi voileipää jääkaapista, kääri toisen puolittain talouspaperiin, ja antoi Samille. "Ota tästä syötävää jos muuta ei ole mukana" hän sanoi samettisella ja matalalla äänellään, antaen taas aidon hymyn.

 Sami katsoi häntä pyöreisiin silmiinsä, ja näki oman kuvansa niistä. Tuntui kuten hänen sydämen rytminsä olisi nopeutunut tämän takia. "Kiitti! Mä yritän muistaa ottaa tästä eteenpäin omat eväät.." Sami naurahti lievästi ja Dee Oo nyökkäsi ja alkoi syömään leipäänsä, kävellessään sohvalle istumaan.

Sami vei leipänsä ja limutölkkinsä pöydälle ja poistui huoneesta, jättäen Dee Oon syömään sohvalle. Sami otti pöydän alta repustaan insuliinin ja verensokerimittarinsa. Kello seinällä ilmoitti Samille että työpäivää olisi jäljellä enään alle puolitoista tuntia. "Hmm.. Tän jälkeen taas läksyjä..Ihana lauantai" hän mietti itsekseen hieman tylsistyneenä.

Hän avasi taas takahuoneen oven, ja näki Dee Oon kampaamassa otsatukkaansa ja fiksaamassa sitä peilin kanssa. Dee Oon silmät avautuivat hieman enemmän ja hän katsahti alaspäin, ja hymähti itsekseen. Sami istui sohvalle, ja otti esiin mittarinsa. Dee Oo katsoi Samin mittaria kiinnostuneena ja palasi sohvalle. Dee Oo istui sohvan reunalle, kädet sylissään, kallistaen hieman päätään. Sami asetti mittausliuskan mittariin, otti lansetin oikeaan käteensä, ja hetken päästä hänen vasemman kätensä nimettömässä kimmelsi pieni punainen veripiste. Sami kuuli kuinka Dee Oo haukkoi henkeään ja seurasi prosessia kiinnostuneena. Sami pyyhki pisaran pois, ja hieroi sormenvarttaan muodostaakseen toisen, jonka avulla hän sai lukeman 6.8 mittariinsa.

"Mitä tuo tarkoittaa?" Dee Oo kysyi osoittaen lukua, joka katosi mittarin näytöstä liuskan poistettua. "Aaaa no tota, mun verensokeri on 6.8 eli ihan hyvä." Sami selitti Dee Oolle. Dee Oo näytti hieman hämmentyneeltä, mutta ei kysynyt sen enempää.

"Onko hyvää?" Dee Oo kysyi Samilta, kellä oli murusia suunpielessä. Sami nyökkäsi ja nosti peukkua. Dee Oo otti nenäliinan paketista, ja pyyhkäisi murut pois. "Hei, en mä ole mikään vauva!" Sami sanoi hieman nolostuneena. "Va-vauva?" Dee Oo kysyi. Ilmeisesti hän ei tiennyt moista sanaa. "Vauva niinku...Baby?" Sami selitti. "Baby?" Dee Oo mietti. "Aaa baby!" hän sanoi, ja näytti ymmärtäneen.

Ruokailun loputtua Sami otti insuliininsa ja meni vessaan pistämään sitä reisiinsä. Dee Oo oli jo palannut pöydän taakse kaupan puolelle. "Tunti vielä!" hän sanoi pöydän takaa Samille joka alkoi kääntelemään kyniä laatikossa.

Tunnin aikana kaupassa kävi muutama asiakas, ja Sami sai kaiken järjesteltyä. Sami käveli kassan luokse. "Määhän oon tehny jo aika paljon, onks mulla enään maanantaina töitä?" hän kysyi naurahtaen. "Kyllä mä sulle töitä keksin, älä huoli" Dee Oo vastasi lämpimän hymyn kanssa. "Mutta nyt, menehän kotiin, ja näämme taas maanantaina. Hei hei!" herra kassan takana selitti ja Sami vilkutti hänelle, poistuessaan kaupasta. Sadetta ei enään ollut, mutta ulkona oli hieman synkkää. Onneksi bussin saapumiseen ei kulu kauaa, hän mietti.

Samin häipyessä, Dee Oon hymy kasvoilla pikkuhiljaa katosi. "Minun olisi pitänyt sanoa hänelle että hän voi syödä tekemääni ruokaa useamminkin.. Sainko hänet tuntemaan itsensä riesaksi?" Dee Oo löi itseään päähän muutaman kerran ja huokaisi.

Kyungsoo lähti kotiin kävellen, kaulahuivi liehuen tuulessa. Hän näki kuinka ihmiset kävelivät käsi kädessä, ja hymyt kasvoillaan. Kyungsoo laittoi huppunsa päähän ja alkoi kävelemään nopeammin. Hän vihdoin saavutti kerrostalon, ja alkoi kiipeämään rappusia ylös. 

Hän otti kenkänsä pois jalastaan, ja jätti kaulahuivinsa ja takkinsa naulakkoon. Hänen asuntonsa oli pienehkö, mutta kodikas. Hänellä oli paljon kirjoja. Hänellä oli kaksi kirjahyllyä, ja myös hänen sohva- ja yöpöydällään oli muutama kirja, joissa oli kirjanmerkit välissä. Hän käveli keittiöön ja laittoi vettä kiehumaan, ottaen paketin pikanuudeleita kaapista. Veden kiehuessa, hän haki kirjan ja pyöreät lukulasinsa makuuhuoneesta, asettaen ne sohvalle. Hän katsoi kuvaa perheestään, joka oli television vieressä tasolla. Hän istui polvilleen ja otti kuvan käteensä. "Äiti, isä, isoveli.. miten teillä menee Koreassa? En ole nähnyt kasvojanne niin pitkään aikaan." hän sanoi hieman allapäin. "Vierailen heidän luonaan kun minulla on tarpeeksi rahaa..Siihen saattaa mennä hetki. Miksi ikinä muutin näin kauas?" hän peitti kasvonsa kämmenillään ja kyynel vierähti hänen poskellensa.

Ääni hänen pään sisällään sanoi "Anna Samille potkut jos haluat niin kovasti nähdä perhettäsi." "Ei, en voisi. Vastahan minä palkkasin hänet. Ei, löydän toisen keinon." hän mietti, kunnes kiehuvan veden ääni kutsui hänet hellan ääreen.

Hän söi, luki ja kellon ollessa 21:40 hän päätti lopettaa päivänsä siihen. Hän käveli makuuhuoneeseen, nousi sänkyynsä, ja veti peiton päälleen. Kirjat olivat todella hänen pako oikeasta elämästään, ja hän mietti kirjan tapahtumia maatessaan sängyssä. Kirjassa oli nuori poika päähenkilönä joka vei hänen ajatuksensa suoraan Samiin. Hän huokaisi, ja otti tyynyn syliinsä halattavaksi.