Myrsky

Syntymäpäivä

Juhlasali oli täynnä vieraita. Oli minun 17-vuotis juhla ja kaikkien kunigas kuntien siniveriset oli kutsuttu. Musiikki soi ja herrat tanssittivat kauniisiin mekkoihin pukeutuvia neitoja. Minulla itelläni oli päällä hopean värinen mekko, jossa oli paljon timantteja. Se oli upea. Hiukseni ovat mustat ja ne kihartuivat kauniina aaltoina alaselkääni asti.
Katsoin ulos ikkunasta toivoen, että juhlat loppuisivat pian. En oikein pidä juhlimisesta. Olen kai tullut äitiini. Hänkään ei pitän
yt juhlimisesta, tai niin ainakin isä sanoi minulle. "Onko kaikki kunnossa, kultaseni?" isäni eli kuningas oli tullut taakseni. "kyllä isä. Minä vain muistelin äitiäni,"
vastasin pitäen katseeni yhä ikkunassa. "Tiedän. Minullakin on häntä ikävä," isä sanoi ja laski lämpimän kätensä hellästi olkapäälleni. Kännyin ympäri ja rutistin isää: "kiitos."

Musikki loppui ja kaikki kääntyivät katsomaan minua ja minun uutta mekkoani. Oli minun tanssini vuoro. Astelin hitaasti kaariportaita pitkin alas saliin. Kaikki on mennyt tähän asti hyvin, onneksi. Vielä pari rappusta niin olisin.......astuin vahingossa mekkoni helman päälle ja rämsähdin alas.
Olin kaatunut jonkun päälle. En uskaltanut edes katsoa muita. Tämä on niin noloa. "Voisitko nousta päältäni?" Henkilö kysyi. "Joo. Tottakai...ja anteeksi" pahoittelin ja nousin pää punaisena tämän päältä.
Olin näköjään kaatunut Gardenian kruununprinssin päälle. Autoin hänet ylös.

Siinä samalla ukkonen paukahti kovaa ulkona. Vieraat säikähtivät mukaan lukien minä. Kylmä tuuli pyyhkäisi salin poikki samalla sammuttaen yli tuhat kynttilää. Meidän ainoa valon lähteemme oli poissa. Olimme pimeässä. Joku oli avannut linnan ovet. Olin varma siitä. Tähylin ovien suuntaan ja huomasin tumman hahmon likkuvan pylväiden luona ,lähellä ovia.
Erkanin vieraista, joita oli pyydetty rauhoittumaan ja pysymään yhtenä ryhmänä. Etsin tummapukuista hahmoa katseellani, kunnes näin hänet. Hän tuijotti minua mustilla silmillään.