Alakerrasta kuuluu jälleen huutoa. Äidillä ja isällä on jälleen riitaa. Siitä on tullut kuin joka iltainen rituaali. Riita voi syntyä pienestäkin asiasta, kuten siitä, ettei isä siivonnut niinkuin piti tai ettei äiti ole pessyt pyykissä isän työpaitaa. Aina kun riita syttyy, minä menen omaan huoneeseeni ja käpertyn nurkkaan itkemään. Olemme joskus onnellinen perhe. Mihin se kaikki on kadonnut?
Otan puhelimeni esiin ja kaivan esille numeron, jonka takana odottaa yksi ainoista ihmisistä, joille voin oikeasti puhua asioista. Toivottavasti myös loput niistä ihmisistä, joille puhun ovat hänen kanssaan. Puhelu alkaa hälyttää ja minun ei tarvitse odottaa kuin muutaman piippauksen ajan. Luke vastaa äkkiä puhelimeen.
Luke: Hei (y/n).
Y/n: Hei Luke...
Luke: Mikä on?
Y/n: He tekevät sitä taas...
Luke: Riitelevät?
Y/n: Jep...Taustalta kuuluu musiikkia ja naurua.
Y/n: Ovatko muutkin pojat siellä?
Luke: Jep. Pistänkö kaijuttimeen?
Y/n: Joo...
Luke: HEI POJAT! (y/n) SOITTAA!
*ryntäämisen ääniä*
Ashton: Moi (y/n)! Miten menee?
Luke: No miten luulisit?
Michael: Luke rauhoitu. Mistä me tiedettäisiin kun me vasta liityttiin mukaan?
Calum: Hyvä pointti.
Y/n: Hei pojat.
Calum: Oletko sinä kunnossa? Sinun ääni on aika maassa.
Y/n: Äiti ja isä aloittivat taas.
Michael: Jos me vaikka hypätään porukalla autoon ja tullaan hakemaan sinut tänne.
Ashton: Loito idea Mikey!
Luke: Pääsisit pois sieltä kurjuudesta hetkeksi (y/n).
Y/n: Ehkä se ei ole hyvä idea. Aiheutettaisiin vain lisää hämminkiä. Se riittää, että saan puhua teille.Puhuimme poikien kanssa tuntikausia kunnes sitten kello 23 nukahdin luurini kanssa.
Alan kyllästyä joka iltaiseen riitelyyn. Tahdon pois. Pois tästä talosta, pois tältä kadulta, pois tästä maasta, pois tältä mantereelta, pois tästä maailmasta. Kun alakerran äänet laantuvat, haen lipastostani paperia ja kyniä. Alan kirjoittaa viimeistä kirjettäni vanhemmilleni. En aijo kirjoittaa pojille mitään. Parempi etteivät he tiedä ennen kuin on pakko.
Hei äiti ja isä.
Miten tässä kävi näin? Olen jo usean vuoden ajan seurannut sivusta kuinka onnellisuus tässä perheessä valuu pois. Olen jo usean vuoden ajan jäänyt jalkoihin kun te tappelette. Mutta nyt se loppuu. Minä lähden eikä teidän tarvitse nähdä minua enää ikinä.
Terveisin TYTTÄRENNE (y/n)
Jätän kirjeen keittiöön. Normaalisti kirjeeseen olisi kirjoitettu "älkää syttyäkö itseänne " mutta en kirjota sitä. Heidän kuuluu syttää itseään. Avaan oven ja katson viimeisen kerran taakseni. Lähden tänä yönä.
Luken näkökulma
(Y/n) ei ole soittanut tänä iltana. Alan huolestua. Joko jotain on sattunut tai sitten hänellä on kerrankin kotona kaikki kunnossa. Toinen vaihtoehto on aika mahdoton. Lähden ulos ja kävelen Calumin luo. Soitan ovikelloa ja Calum tulee avaamaan.
"Mikä nyt Luke?" hän kysyy huolestuneen näköisenä.
"Onko (y/n) soittanut sinulle?" kysyn.
"Ei ole... Luuletko että jokin on pielessä?"
"Varmasti on. Mennään Mikeylle. Jos hän olisi soittanut sinne."
Kävimme Mikeyllä, jolle (y/n) ei ollut myöskään soittanut. Lähdimme kaikki kolme Ashtonin luo joka oli viimeinen mahdollisuus. Mutta (y/n) ei ollut soittanut hänellekkään.
"Jos mennään katsomaan hänen luotaan", Ashton ehdottaa. "Lähdetään minun autolla."
Kun saavumme talolle, minä ryntään ensimmäisenä ovelle. Koputan siihen mutta kukaan ei tule avaamaan. Koputan hieman kovempaa. Kukaan ei vieläkään tule. Koputan vielä kovempaa. Paniikki sisälläni kasvaa. Mitä jos jotain oikeasti on tapahtunut?
Vihdoin (y/n)n äiti tulee avaamaan.
"Mitä te täällä teette tähän aikaan yöstä?" hän kysyy ärtyisenä.
"Tulimme katsomaan onko (y/n ) kunnossa", minä sanon äkkiä. "Saammeko tulla katsomaan?"
"Se kakara nukkuu jo", (y/n)n isä sanoo tullesaan kaksikertaa ärtyisempänä paikalle.
"Älä sano noin hänestä. (y/n) on sentään tyttäresi!" (y/n)n äiti tiuskaisee. "Tulkaa sisään." Astumme kynnyksen yli poikien kanssa. Sisäpuolella tuntee heti pelon olevan vahvasti läsnä huoneissa. Mikey lähtee kiertämään taloa hieman. "Mikä teidät saa luulemaan että hänellä ei ole kaikki kunnossa?"
"Hän ei soittanut kellekään meistä tänään", Ashton vastaa.
"Yleensä hän soittaa joka ilta", Calum sanoo. "Ainakin Lukelle."
Keittiöstä kuuluu huutoa. Sen aiheuttaja on Michael. Hän juoksee olohuoneeseen kädessään pieni lappu.
"(y/n) AIKOO TAPPAA ITSENSÄ!" hän huutaa. Kaikki järkyttyvät. Jopa (y/n)n isä joka juuri kutsui tytärtään kakaraksi. Calum juoksee yläkertaan kohti (y/n)n huonetta huutaen tämän nimeä. Vähän ajan päästä hän juoksee takaisin.
"Hän ei ole täällä!"
"ASH! AVAIMET! NYT! TIEDÄN EHKÄ MISSÄ HÄN ON!" huudan Ashtonille. Tämä ojentaa minulle avaimensa.
"Soita sitten missä olette niin me tulemme perässä", Ashton sanoo. Hänellä on pienet kyyneleet silmissään. Minä nappaan avaimet, nyökkään ja lähden juoksemaan johti autoa.
Ajan sillalle jossa vietämme usein aikaa yhdessä kun hän haluaa paeta arkea. Hän on usein sanonut että mitä jos hän vain hyppäisi siltä sillalta alas. Se on ainoa paikka joka tulee mieleeni.
Saavun sillalle. Pysäytän auton sillan päähän ja lähden juoksemaan sitä pitkin.
"(y/n)!" huudan juostessani. On pimeää joten en nää paljoa nenääni pidemmälle. Hetken juostuani näen sillan kivikaiteella jonkun hahmon. Päästessäni lähemmäs huomaan sen olevan (y/n).
"(y/n)!" huudan ja juoksen tämän luo.
"Luke. Mene pois", (y/n) nyyhkii. "Anna minun mennä..."
"En anna." Hidastan vauhtiani kävelyvauhtiin. "Astu alas sieltä."
"EN!" (y/n) huutaa itkuisena. "Haluan pois..." Pääsen (y/n)n taakse. Nappaan häntä vyötäröltä ja nostan alas kaiteelta "PÄÄSTÄ IRTI!" hän riuhtoo.
"Rauhoitu... Rauhoitu..." kuiskin hänelle. Laskeudun hän sylissäni istumaan kaidetta vasten. Alan silittää hänen hiuksiaan ja koitan hyssytellä tätä jotta tämä lopettaisi panikoinnin. "Kaikki järjestyy..." Etsin taskustani puhelimeni ja soitan Ashtonille.
Ashton kurvaa paikalle muut pojat ja (y/n)n vanhemmat mukanaan. Aikuiset juoksevat heti tyttärensä luo huolestuneen näköisinä. Minä nousen ylös ja kävelen heitä vastaan.
"Älkää tulko lähemmäs. (y/n) tulee minun luokseni asumaan kunnes te kaksi olette saaneet asianne niin kuntoon ettette riitele 24/7. Onko selvä?" En odota vastausta vaan otan (y/n)n syleilyyni ja lähden kävelemään kohti Ashtonin autoa. "Heitätkö meidät kotiin?" kysyn Ashtonilta. Tämä nyökkää ja nousemme autoon. Auto starttaa ja tiedän että kaikki tulee vielä olemaan hyvin.