Olen juuri venyttelemässä. Minun vuoroni alkaa kohta. Olen odottomassa vuoroani esiintymis asussani ja esiintymis meikissä. Kisat ovat korkea tasoiset ja tärkeät. Minulta odotetaan paljon, niin kuin aina. Vain ykkös sija miellyttää valmentajaani. Valmentajani on ihan mukava, vaikkakin aika tiukka ja vaativa.
Olen 17 vuotias, vaaleanruskeat pitkät hiukset omistava tyttö. Olen koko ikäni harrastanut tanssia ja olen päässyt korkealle. Nimeni on Clarissa West. Olen tanssipiireissä jo suht tunnettu.
Esiintymis vuoroni alkaa. Menen lavalle aloitus asentoon.
Kun tanssin, pystyn unohtamaan kaiken muun ja vain nautin. Rakastan tanssimista. Silloin pystyn unohtamaan vanhempani, jotka ovat aina työmatkoilla, enkä näe heitä juuri ollenkaan, vanhempani jotka tuskin muistavat edes minua, pystyn unohtamaan ex poikaystäväni, joka petti minua entisen parhaan kaverini kanssa vasta kolme päivää sitten ja rukoilee nyt minulta anteeksi, pystyn unohtamaan kaiken ikävän.
Tanssi esitykseni loppui nopeasti ja saan raikuvat aploodit poistuessani lavalta. Tanssi on minulle kaikki kaikessa.
Palkintojen jaossa pääsen onneksi ykköseksi. Ainakin valmentajani on tyytyväinen. Hymyillen lähden bussipysäkkiä kohti. Minulla ei ole ollut aikaa hankkia mitään skootteria, joten menen bussilla ja junilla, sekä joskus valmentajani kyydillä.
Nousen bussiin esiintymisensä asussani ja meikissäni. Minulla on seuran huppari päällä, mutta silti huomaa minulla olevan esiintymisasun.
Kannan kädessäni pokaalia, samalla kun astun bussiin. Maksan kuskille ja etsin vapaan paikan. Lähin vapaa paikka on bruneten pojan vierestä. "Moi" sanon pojalle hymyillen. "Moi, oon Max" poika esittäytyy. "Mä oon Clarissa" vastaan hänelle hymyillen pienesti. "On tainnut kisat mennä hyvin" Max toteaa. "Joo, ei multa muuta odotetakkaa, kun kultaa" sanon hymähtäen.
Juttelemme hetken vielä, kunnes on jo pysäkkini kohta. Nousen penkistä ja lähden ulos bussista. Kiitän vielä bussi kuskia. Kävelen kotiin hyräillen tanssissani olevaa biisiä.
Pian olenkin kotona. Avaan oven avaimella ja jätän kengät eteiseen. Hypin portaat kaksi kerrallaan ylös. Ylhäällä menen omaan huoneeseeni, josta on ovi omaan kylpyhuoneeseen, vaatehuoneeseen ja parvekkeelle.
Laitan pokaalin palkinto vitriiniini ja vaihdan vaatteet rennompiin. Juoksen portaat alas ja menen iltapalalle. Nään olohuoneessa isän mentyäni sen ohi. Hetkinen. Isä on kotona!
Menen olohuoneeseen hymyillen js tervehdin isääni ja kerron hänelle juuri voitetusta kisasta innoissani.
Hän näyttää synkältä. "Hei, Clarissa mulla olis vähän asiaa.." isäni aloittaa. Katson häntä kysyvästi. "Eli tänään äitisi oli autokolarissa ja menehtyi nopeasti, mitään ei oltu tehtävissä" isäni aloittaa ja kyynel vierähtää molempien poskille. En ole ikinä, siis ikinä nähnyt isän itkevän.
"No nyt on niin, että sinä tulet mukaani työmatkalle, joka kestää vuoden" isäni kertoo. En tiedä, mitä mieltä minun pitäisi olla, iloinen, surullinen... katson häntä yllättyneesti. "Miksi?" Kysyn ensimmäisenä mieleeni tulleen kysymyksen. "Haluan parantaa isä-tytär suhdettamme, se on vähän ruosteessa" isäni sanoo surullisena. Huokaisen. Olen 17 enkä 18, joten en voi päättää itse asiasta. "Lähdemme huomen aamulla, joten pakkaa kamasi" isäni sanoo.
Juoksen ylös ja otan kaksi isointa matkalaukkuani, johon pistän treeni vaatteet pari esiintymis vaatetta, tavallisia vaatteita, hygienia tuotteitani ja paljon muuta mitä tarvitsisin vuodessa.
Lopuksi kasseja tuli 3. Laitan vielä huomiset vaatteet penkille ja menen nukkumaan, viimeistä yötä omassa sängyssä, vuoteen.
Aamulla herään isän herättäessä minua. Nopeasti muistan lähdön ja äidin kuoleman. Kyynel vierähtää poskelleni. "Lähtö on 30 minuutin päästä" isäni ilmoittaa. Puen ripeästi eilen valitsemani vaatteet. (Katso kuva). Harjasin hiukset ja meikkasin tavallista tummemman meikin. Laitoin laukkuuni Iphoneni, sen laturin ja kuulokkeet, läppärini ja sen laturin ja meikkipussini. Sitten kipitin alas.
"Kyyti tuli" isäni huutaa minun syödessä omenaani. "Tullaa" huudan takaisin. Otan omenan mukaani ja kengät laitan jalkaani. Otan laukkuni ja lähden isän perään bussille. Hetkinen, tuohan on keikkabussi! Miksi en ole kysynyt isäni työtä ja mikä työmatka tämä olisi? No pian se salviää. Kävelen bussiin, jossa odottaa isäni 5 muuta poikaa ja kuski.
"Hei, saanen kysyä et mihin me ollaan menossa, keitä te ootte ja mikä on isän työ" kysyn häveten viimeistä kysymystäni. Jokaisen kunnon tyttären pitäisi tietää isänsä työ! Mutta millon olisin kysynyt? Jos isäni on kotona, minulla on menoa, joka tapauksessa. En minä hänen kanssaan ole kerennyt puhua. "Me kierretään ympäri maapalloa, mä oon Liam, tos on Louis, Niall, Harry ja Zayn. Me ollaan One Direction, maailman kuuluisin bändi ja isäs työ on vartija" Lois sanoo katsoen minua huvittuneesti. (Poikii on täs tarinas kaikki viis ja ne on myös Clarissan ikäsii +muistakaa et oon keksinyt kaiken ite, joten lähes mikään asia ei pidä paikkaansa!)
Hyvän kuvan itsestäni varmasti annoinkin. "Mä oon Clarissa, ja oon kuullut teidän biisei muutama ja tanssinu niit kisois, ihan hyvin ne on" sanon kävellen heidän ohi. Menen yläkertaan missä on 3 kerros sänkyä. "Missä mä nukun?" Huudan heille. "Nukut siin oikeen puolimmaises ylä sängys. Pojat nukkuu täs bussis myös ja mä nukun toisessa bussis" isäni huutaa.
Mahtavaa. Joudun nukkua viiden tuntemattoman pojan kanssa! Heitän laukkuni sängylle ja hyvin portaat alas. Menen sohvalle ja otan läppärini ja kuulokkeet mukaani. Avaan läppärini ja soitan skype puhelun valmentajalleni kertoakseni hänelle tapahtumat ja sovimme hänen kanssaan hänen laittavan sähköpostiini treeni ohjelmani täällä ollessani. Kisoja löytäisin varmasti eri paikkakunnilta.
Pian pojat tulevat myös sohvalle ja Zayn ja Harry hyppää sohvalle. Sammutan läppärini ja katson poikia, joilla on pullo. "Pullon pyöritystä!" Niall huudahtaa. "Säännöt on, jos ei vastaa on aarrarkku eli joku vaate pois ja kolmee kertaa peräkkäin ei saa ottaa samaa kysymystä!" Harry julistaa säännöt. Pyöräytän silmiäni, mutta suostun ja aloitamme pelin. Harry aloittaa ja pyörittää pulloa. Pullo osoittaa Niallia. "Tehtävä" Niall huudahtaa innoissaan. "Suutele haluamaasi tyttöä tässä ringissä!" Lois ilmoittaa virnistäen. "Hei, ei oo reiluu! Oon ainoo tyttö täs ringis" valitan samalla, kun Niall kävelee luokseni. Hän aloittaa suutelun, mutta en vastaa siihen. Minulla on vieläkin tunteita exääni, Jimmyyn.
A/N
Aloitan tämmösen tarinan joulukalenteriksi. Tiedän, että joka päivä ei välttämättä tarinaa tuu, koska mulla ei aina riitä aika, joistain osista saattaa tulla paljon lyhempiä. Anteeksi kirjoitus virheet. Se toinen tarina jää tän ajaks tauolle!
