always and forever | nouis

luku 30 »»

louis x

Pidin pakastimesta löytynyttä vihannespussia rystysteni päällä, tuijottaen edessä istuvan herran silmiä. Kasvoillani ei ollut ilmettä, siitä ei paistanut viha, eikä onni, ei mikään muukaan tunne. Eikä sillä, etteikö sisässäni olevat tunteet pyörineet ympyrää. Olin pettynyt siihen, kuinka alas Niall vajosi, mutta myös iloinen siitä, kuinka tuo tekoblondi oli tehnyt ruokaa, ja ymmärsi miksi löin tuota kasvoihin. Ruoka oli hyvää, ja Niall oli hyvännäköinen valkeassa kauluspaidassa, jonka muutama ylin nappi oli auki. Isä oli töissä, eli kotona vallitsi hiljaisuus, joka toisinaan oli hyväkin asia. Mutta toisinaan taas erittäin kiusallinen, kun tuijotimme vain toisiamme sanomatta sanaakaan.

Ja juuri, kun Niall oli avaamassa suutaan, pudistin päätäni merkiksi etten halunnut kuulla. En halunnut kuulla juuri nyt sanaakaan tuon suusta. ''Liam tulee'', siirsin katseeni puhelimen kelloon, joka näytti vartin yli neljää, ja jatkoin lausettani ''muutaman sekunnin päästä.''

Tuo kohotti vain toista kulmakarvaansa merkiksi, jota en tiennyt. Kai ihmetteli miten voin olla niin varma. Tottakai voin olla varma, kun kyseessä oli Liam, joka tuli aina sovittuun aikaan. Ja koulussa lupasin, että tuo voi tulla luokseni - luoksemme - vartin yli neljä. ''Mistä sä voit tietää, että se tulee just muutaman sekunnin päästä, joka tais--'' jätti herra lauseensa kesken, kun kuuli Liamin äänen eteisestä. ''Koska meillä on erityinen kyky tietää, milloin toinen tulee'', virnistin jättäen vihannespussin, joka oli jo lämmennyt, keittiön pöydälle, ja lähdin tallustelemaan eteistä kohden. Eteisessä kiedoin käteni tiukasi Liamin ympärille ennen, kuin vanhempi ehti riisua kenkiään. Tervetuloa kiusallisuus seuraamme.

Muutama tunti meni oikeasti todella kiusallisissa merkeissä. Niall ei paljoa puhunut, ja yritimme Liamin kanssa pitää puheenaiheen jossain muualla, kuin aamulla saamassani kuvassa. Lähetin sen kuvan ihan oikesti Liamille, vaikka meinasin aluksi vain hieman kiusoitella Niallia. Ehkä olisi pitänyt jättää se pelkän kiusoittelun puolelle.

''Mitkä on suunnitelmat illaksi?'' siirsin katseeni Liamiin, ja siitä Nialliin, hymyillen pienesti. Toivoin todellakin, ettemme vain istuisi huoneeni lattialla, siinä suuressa kiusallisuudessa, kuuntelemassa spotify - listaani, joka oli täynnä todella loppuun kulutettuja biisejä.

''Ajattelin lähtee viihteelle'', Niall väläytti hampaansa tietäen, etten päästäisi tuota lähtemään yksin. Tai Zaynin kanssa. Tai Harryn. En tosin tiennyt oliko tuo Harryn kanssa missään tekemisissä enää, mutta toivoin todellakin, ettei olisi. Harry oli kusipää, enkä halunnut nähdä häntä enää ikinä. En ikinä. Tosin tuurillani nyt kun sanon näin, tulen näkemään Harryn kenties tänä iltana.

''Kenen kanssa?'' kohotin toista kulmakarvaani, nojautuen vaatekaappiani vasten.

''Hazzalla on juhlat tänää illemmalla, siellä on mun vanhoja tuttuja ja ajattelin, et olis kiva mennä tapaamaan heitä.'' Harry. Niinpä tietenkin. Mitä sanoinkaan juuri tuuristani. Helvetti sentään. Ja ei, en ollut mustasukkainen.

''Harrylla? Ootko vittu tosissas?'' kivahdin ristien käteni rintakehälleni. Okei, olin mustasukkainen. Erittäin mustasukkainen. En halunnut Niallin viettävän aikaa Harryn kanssa. Se ei tiennyt ikinä mitään hyvää.

''Joo, onko jokin ongelma?'' Ai että onko jokin ongelma? Kyllä on, todella suuri ongelma. Harry on mun ex-poikaystävä, enkä haluu, et vietät aikaa sen kanssa.

''Ei'', mutisin vieden katseeni pois Niallista, pudistaen päätäni. ''Oikeesti, onko? Mä voin sanoo, ettei tullakkaan.'' Tullakkaan? Monikko? MIksi? En ole lähdössä juhlimaan, en todellakaan. Tiesin, ettei alkoholi ole hyväksi missään mielessä.

''Ei, ei oo, voidaan käydä siellä, mut ei jäädä pidempään, jooko'', nostin hymyn huulilleni, vaikkei hhymyilyttänyt. En halunnut olla se liian mustasukkainen poikaystävä, joka ei päästänyt toista lähtemään yhtään mihinkään. En todellakaan. Siinä vaiheessa olisin luultavasti aika nopeasti Niallin entinen poikaystävä. ''Kai Liam voi tulla mukaan?'' siirsin katseeni tuohon brunetteen herraan, jonka ilmeestä näki, ettei tuo ollut kovin innoisaan tilanteesta. Ehkä hän voisi ottaa Zaynin mukaan, niin olisi joitakin tuttuja. ''Ota Zayn mukaan!'' Niall innostui ja tuntui siltä, että mies olisi lukenut ajatukseni. Hymähdin idealle, pudistaen aavistuksen päätäni.

''Joo, mä tuun, soitan Zaynille, monelta ne on?''

''Lupasin, et tullaan kasilta, mut kai ne aikasemmin jo alkaa.'' Lupasit, että tullaan kasilta? Oikeasti Niall, mikset kysynyt mielipidettäni? Kusipää.

''No siihen ei enää montaa tuntia ole, ja mulla ei ole vaatteita, joten me lähetään shoppailemaan'', taputin muutamaan otteeseen käsiäni innostuessani ideasta. Tiesin, ettei Niall pitänyt siitä, ja Liam nyt vielä vähemmän. Mutta ei kiinnosta. Minä en pitänyt ideasta mennä Harryn juhliin, joten tasapeli.

// aika laimee viimine luku tält vuodelt :''D mut meen hetkeks viel pelaa veljenkaa gta enneku mennää ampuu rakettei ja kuvailee

pitäkää te hauskaa, mut älkää kuitenkaa liian hauskaa!!

voisin kertoo teille miljoonalla sanalla miten kiitollinen oon näistä kuukausista ku oon ollu täällä, ja kaikista helvetin ihanista kommenteista, kaikista voteista, ja seuraajista (joita mulla on enemmän ku ig, joka on mun mieles aika hauskaa :DD), kaikista ihanista ficeistä joita oon lukenu, joita on ihan hemmetin monta, joista ''muutama'' nousee mun lemppari listalle kuten sound of my silence, never break the promise, after'in larry-versio, mielikuvitus, ja all the love i can't have, unohtamatta fanboy'ta ja jokasta, niiku oikeesti jokasta Fakezain 'in ficciä

(siis näitä lemppareita on oikeesti joku 100 lisää, mut en jaksa jokasta tähän luetella, enkä jaksa myöskään luetella kirjottajii, jokanen tunnistakoon itsensä ;))

okei enneku tästä oikeesti tulee miljoonan sanan pitunen selitys, ni sanon teille ihanille hyvää uutta vuotta!! ♥