always and forever | nouis

luku 35 »»

louis x

Muutamaa päivää aikaisemmin isä heitti meidät ulos asunnosta, ja sanoisinko sen olevan ihan oikeutettua. Olimme kaksi aikuista miestä, mutta käyttäydyimme, kuin teinit. Olihan se nyt aivan helvetin ällöttävää herätä aamulla kylpyammeesta, suunnilleen uiden oksennuksessa. Ja varmasti isän silmissä se näytti vielä ällöttävämmätä. Olihan kyseessä kuitenkin hänen poikansa, ja tuon poikaystävä. En tiedä kumpi siinä tilanteessa oli pahempaa isälleni. Se, että kanssani oli Niall, poika. Vai se, mitä olin tehnyt, ja missä olotilassa heräsin.

''Lento lähtee kuudelta, ootko sä varma tästä?'' Niall kiersi kätensä ympärilleni, enkä voinut, kuin nyökätä. Olin varma. Olin 110 prosenttia varma tästä. Ainakin melkein. Olihan tässä paljon 'mitä jos' kohtia. Kuten mitä jos meille tulisi riitaa? Mitä jos eroaisimme? Mitä jos tulisi rahallisia ongelmia vastaan? Mitä jos tämä olisi yksinkertaisesti maailman surkein idea?

''Oikeesti Louis, sä voit sanoa, jos sä et halua tätä'', Niall yritti uudelleen.

Siirsin katseeni vierelläni istuvaan herraan valkean seinän sijasta. ''Mä oon varma, mä en ikinä ole ollut yhtä varma. Vaikka on niitä mitä jos kohtia, mutta oon varma, oon niistä huolimatta varma'', painoin kevyen suudelman Niallin poskelle hymyillen lopuksi.

''Mitä nämä mitä jos kohdat on?''

''Mitä jos tulee riita, mitä jos erotaan, mitä jos tulee rahallisia ongelmia?'' kohotin toista kulmaani, saaden Niallin pudistamaan päätään. En tiennyt mihin hän päätään pudisti, ja mitä se nyt meinasikaan. En välttämättä edes halunnut tietää, joten käperryin vain hänen kainaloonsa, sulkien silmäni. Kaikki tämä väsytti erittäin paljon, en voinut edes tajuta sen väsyttävän niin paljon.

''Liam pääsee töistä yheltä, herätä mut vähän ennen sitä, okei?'' vaihdoin puheenaiheen, saaden vastaukseksi suudelman päälaelle, sekä viltin ympärilleni.

• • •

Kuulin Niallin keskustelevan kovaäänisesti jonkun kanssa. Se joku ei puhunut tarpeeksi lujaa kuullakseni hänet - tai sitten tämä joku ei ollut samassa asunnossa. Molemmat hyvin mahdollisia.
Kovaääninen keskustelu ei tuntunut loppuvan, ei sitten millään. Jokaisella kerralla, kun kuulin nimeni Niallin suusta, kiinnostuin puheenaiheesta vain enemmän, ja enemmän. Ja samalla myös ärsytti, kun en tiennyt kuka se toinen oli. Kenelle Niall huusi?

Kuuntelin keskustelua useamman minuutin, kunnes tunnistin toisen äänen. Se toinen ääni lausui nimeni sen verran kovalla äänellä, etten voinut olla tunnistamatta. Liam. Hän oli siis tullut kotiinsa, Niall ilmeisesti kertonut suunnitelmasta, josta paras ystäväni ei tainnut pitää. Tai sitten kyseessä oli aivan joku muu syy. Ja jos totta puhutaan, en välttämättä halua edes tietää, mistä oli kyse. En halunnut enää tietää, mistä he keskustelivat. En halunnut heidän ajautuvan mihinkään typerään riitaan, sillä kyseessa oli kaksi elämäni tärkeintä ihmistä. Kaksi niin helvetin tärkeää ihmistä, joiden menettäminen sattuisi aivan helvetisti.

''Sä oot helvetin idiootti! Sen jälkeen, ku sä tulit Louisin elämään, on tapahtunut helvetisti kaikkea paskaa, joka on vaan saanut ton makuuhuoneessa nukkuvan enkelin kärsimään! Sen äidin kuolema, teiän riidat, meiän suudelma, joka muuten oli helvetillinen erehdys, ei ikinä, ei ikinä olis edes pitäny lähtee sun mukaan!'' Liam puhui erittäin nopeasti, josta tiesi hänen olevan tosissaan - ja todella vihainen.

''Louis ite ehdotti sitä, se ehdotti et lähettäis Irlantiin, ja pysyttäis siellä, koska täällä ei kuulemma ole mitään uutta, eikä syytä jäädä! Sen isä suunnilleen vihaa mua taas vaihteeksi, ja se sano suoraan, kuinka Louis ällöttää sitä! Mieti Liam omalle kohdallesi, jos sun isä kertois, et sä ällötät sitä, miltä se tuntuisi, kerro mulle!''

''Ihan helvetin sama! Lähe menemään, mä en kato sun naamaa täällä enää sekunttiakaan!'' Ja jos olisin Niall, lähtisin juoksemaan - ja todella nopeasti. Liam vihaisena ei miettinyt sanojaan, eikä tekojaan. Hän löi tuosta vain, eikä katunut tekojaan muutaman hetken päästä. Olin itsekin kertaaleen suututtanut Liamin, ja saanut tuntea iskun kasvoissani, eikä se tuntunut hyvältä. Ei todellakaan.

Ulko-ovi paukahti kiinni, ja samassa askeleet kuuluivat lähempää makuuhuonetta. Suljin silmäni, sillä halusin esittää, etten kuullut keskustelusta mitään. Haluan tietää, kertoisiko Liam siitä, vai heittäisikö jonkin valkean valheen sille, mihin Niall katosi.

''Louis'', toinen istuutui sängyn reunalle, laskien sormensa käsivarrelleni. Se kutitti, mutta yritin pitää hymyn poissa. ''Oon pahoillani. Mä kai ylireagoin. Mä heitin Niallin pihalle, koska en halua, et sä lähet Irlantiin. Mä en haluu, et sä lähet, en todellakaan'', Liam selitteli samalla, kun paranteli asentoaan reunalla.

''Liput on ostettu jo'', huokaisin avaten silmäni. Lontoo oli nähty paikka jo. Olin nähnyt tästä kaupungista paljon hyvää, ja vielä enemmän pahaa. Lontoo oli oikeasti ihan kiva paikka, mutta omistin enemmän negatiivisia ajatuksia, sekä kokemuksia koko paikasta. Enimmäkseen koulun, ja Harryn takia. En usko, että olisi ongelmia koulunkaan kanssa, jos Harry ei olisi missään vaiheessa ollut kuvioissa mukana. Harry oli vaan... No, Harry. Ei siihen muutakaan voi sanoa.

''Sä voit aina myydä ne tai jotain, en mä tiedä, en mä vaan haluu, et sä lähet Niallin mukaan.'' Liamin sanat saivat idean kuulostamaan huonommalta, ja Niallin pahalta. Niall ei ollut paha. Ei, vaikka meidän välillä olikin erimielisyyksiä, vaikka ja mitä, mutta rakastan häntä.

''Liam mä rakastan Niallia'', töksäytin, purren lausahduksen jälkeen huultani. Tiesin Liamin mielipiteen rakastumisestani. Sanoin samaa Harrysta. Sanoin Harryn olevan hyvä minulle. Sanoin, kuinka rakastan häntä, ja niin kaikki hänen kanssaan loppui kuin seinään. Tiesin Liamin ajattelevan tätä juurikin siltä kannalta. Tiesin hänen ajattelevan, kuinka Niall lopuksi hylkäisi minut, ja silloin Liam saisi toistamiseen auttaa sydämeni korjauksessa.

''Hyvä on. Lähde vain hänen kanssaan, lähde ja särje sydämesi uudelleen'', pitkä tauko, jona kumpikaan ei sanonut yhtään mitään. ''Mut Louis, jos sä lopetat yhteyden pitämisen, mä en ole täällä sua varten, kun erootte Niallin kanssa.''

''Okei Liam.''

''Okei Louis.''

//haluun kertoo salaisuuden. ethän kerro eteenpäin? okei?
*kuiskaa* täst tulee enää muutama luku, ehkä vaa yks, en tiedä

JA SIIS ASDFGHK eilen oli ihan täydellinen ilta
haluun vaan takasi lähes täytee hk-areenaa
niiku oikeesti
vaiks oon tyylii vieläki jäässä sen kävelyn, ja tunnin jonottamisen takii, ni oon nii onnellinen
ja joo, me jonotettii tunti, mut päästii silti ekana sisää, koska jengi ei ollu tajunnu, et siitäki ovesta pääsi sisää XD

jare oli nii onnellinen
ja pirtee
ja hyvännäkönen
ja yllättyny siit miten hyvin laulettii mukaan
ja ihana ♥
se lava oli mahtava
keikka oli mahtava
jare oli mahtava
villegalle oli söpö :((
ja nikke :((
okei en mä enempää viitti hehkuttaa sitä XDD ketään ei kuitenkaan kiinnosta