Kun vain yksi pelastui

5. Aino, sinäkö siinä

"En voinut enää astua eteenpäin, sillä en tiennyt että mitä seuraavaksi tapahtuisi. "
•
•
-"Herää kysymys, keitä muita siellä metsässä oli..?" Kysyi poliisi varovaisesti vierelläni.
-" Siihen päästäänkin seuraavaksi" sanoin.
•
•
"Olin pulassa, oli kylmä, enkä tiennyt enää mitä tehdä. Tapoinko viattomia ihmisiä jatkamalla eteenpäin vaikka kiellettiin? Keitä muita täällä puistossa edes oli?
Tässä kohtaa, en muista mitään muuta kuin sen että huusin kovaan ääneen ystäviäni. Kuin ihme tapahtui, kuulin itkevän Mean äänen jostain takaantani. Pyysin Meaa tulemaan luokseni, mutta kuulin vain hänen törmäävän puuhun. "
•
•
-"Usko vain, siinä tilanteessa tämä ei naurattanut.."  puhisin poliisille joka jo pidätteli naurua.
•
•
"Vihdoin Mean päästyä luokseni pidätimme vain henkeä, sillä edestämme rupesi kuulua askelia emmekä halunneet kenenkään kuulevan meitä.
Askeleet kuuluivat maahan tömähtäessä kuin hidastetulta. Pian maahan rupesi tippumaan pisaroita. Ei, se ei ollut vettä vaan verta joka valui kengälleni. Mea kiljaisi pelosta ja juuri vierellämme kävelevä hahmo huomasi meidät.
...Se oli Aino"
•
•
-"Viimeinen lause, minkä Ainolta kuulin, oli - Juoskaa niin kovaa kuin pystytte ja älkää palatko takaisin!"
Kerroin taas tässä välissä poliisille.
Sairaala huoneeseeni oli taas tullut uusia kuuntelijoita lisää.
•
•
"Mea ampaisi salamana juoksuun ja niin tein minäkin. Juoksimme eteenpäin välittämättä siintä, että joku kuolisi taas takiamme.
Ensimmäistä kertaa elämässäni, en ollut pelännyt näin paljon. Se, mitä näin edessäni sai minut pysähtymään salamana... "