8. Ja niin kaikki päättyi

119 12 2
                                    

"Oikeastaan, en ajatellut mitään lähtiessäni juoksuun. Tuntui että olisin juossut kovempaa kuin huippu urhelijat, sillä en halunnut samaa kohtaloa kuin ystäväni.
Pian olin päässyt puiston toiseen päätyyn ja juoksin sitä kautta autotielle. Oletin, että kello oli noin viisi aamulla, sillä moni oli lähdössä töihin. Olin niin väsyinen ja vähän verinen, koska Klaaran viikate oli vetäissyt syvän haavan käteeni siinä samalla kun kaadoin hänet maahan.
Voimani olivat lopussa mutta jatkoin silti juoksua kunnes näin auton lähestyvän minua. Ajattelemattomasti juoksin sen eteen ja kuin viime hetkellä autoilija jarrutti.
Autoa ajanut nainen oli järkyttyneen näköinen nähdessään minut ja veriset käteni. Hän soitti äkkiä apua ja siinä vaiheessa pääni pimeni. Kai minä pyörryin..?

Ja sitten, noh heräsin täällä

Ups! Gambar ini tidak mengikuti Pedoman Konten kami. Untuk melanjutkan publikasi, hapuslah gambar ini atau unggah gambar lain.

Ja sitten, noh heräsin täällä."


Kaikki huoneessa olevat pysyivät hiljaa ja tuijottivat minua. Kunnes yhtäkkiä toinen poliiseista astuu oviaukosta sisälle ja tokaisee :
-"Olipa tarina."
Nyökkään ja kysyn :
-" Mitä nyt tapahtuu ja missä vanhempani ovat"
Nuorempi ja vasta äsken huoneeseen tullut poliisi sanoo vaimeasti
-" Neiti klarsson"
Se olin minä joten tuijotin vain takaisin ja odotin että poliisi jatkaisi.
-"Asia on nyt niin, että ketään Klaara nimistä ei tästä kaupungista löydy. Eikä ole ikinä löytynytkään. Lisäksi emme ole löytäneet vanhempiasi mistään. Talonne on autio ja ... on ollut monta vuotta."
...En voinnut kuin tuijottaa järkyttyneenä kaikkia huoneessa olevia. OLENKO SEONNUT?
-sitä saa miettiä jokainen itse :)

Kamu telah mencapai bab terakhir yang dipublikasikan.

⏰ Terakhir diperbarui: Mar 05, 2016 ⏰

Tambahkan cerita ini ke Perpustakaan untuk mendapatkan notifikasi saat ada bab baru!

Kun vain yksi pelastuiTempat cerita menjadi hidup. Temukan sekarang